29.10.2013

Hylykyä tuas ja tietennii

Sain taas kielteisen vastauksen työhakemukseen. Tuo oli sellainen viestinnän alan paikka, joka tosiaan kiinnosti minua kovastikin ja ilmoituksen perusteella olisin jopa täyttänyt kaikki vaatimukset. No mutta ei tietenkään tärpännyt, ei tietenkään.  Ovat ensimmäisenä katsoneet CV:stä syntymäajan ja heittäneet saman tien hakemuksen roskapostin joukkoon. Toisaalta mietin, että olisinko kuitenkaan ollut heidän tyylisensä tai heidän organisaatioonsa sopiva työntekijä, kun siinä kahden lauseen kielteisessä vastauksessa oli molemmissa lauseissa kielivirhe, esim. ”osoittamastanne kiinnostuksestanne”, hahhaa! Tuota tasoa jos siellä halutaan ulkoista viestintää, niin huoks. Selvästikin yritän tässä vain itseäni lohdutella hylkäämisestä, tiedostan tämän. Toisaalta tekisi jo mieli heittää kirves kaivoon ja lopettaa koko yrittäminen, toisaalta vihastuttaa niin, että vajoanpa moukaksi ja käytän viime viikolla tv-dokumentista oppimaani tokaisua, joka osuvasti kuvaa tunnetilaani: Jumalauta minä sanon saatana että vittu! @#%:O Ja toisaalta on vain tylsä olo: onhan tähän jo tottunut.

Eilen paistoin ruisleipäsiä, ne kun ovat kaikkien mielestä niin herkullisia. Teen ne ihan vain valmiista ruisleipäaineksesta pussin ohjeen mukaan. En ole uskaltanut kokeilla leipoa isoja ruisleipiä, eivät ne varmaan sähköuunissa onnistuisi. Olisipa sellainen hyvä oikea leivinuuni!
Tuoreita ruispaloja
 
Sitten vielä kuvasarja tai sarjakuva siitä, miten Tarmo aina osallistuu kaikkiin perheemme toimiin: Siiri opetti Venlaa neulomaan, Venla kun on koulussa opiskellut pelkästään teknisiä töitä. Tarmon piti tietysti saada osansa huomiosta.
 
Alussa sujuu ihan rauhallisesti.
 



 
Saisinko vähän neuloa? Tai mieluiten rapsuta minua.

Ala, jooko, rapsuttaa mua, äläkä keskity muuhun.

 
Eikö mene perille? Neule tänne tai rapsutusta.
 
Minä tahon neulooooo!!!!
Joojoo, iskä! Olen ihan kiltti poika.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Perjantai-iltana oli Tarmolla huippuhetki, kun pääsi Siirin sänkyyn pötköttelemään. Olimme siivonneet, ja Siirille oli juuri vaihdettu valkoiset ja puhtaat satiinilakanat. Kyllä siinä kelpasi koiran olla polleana, kuten ilmeestä näkyy. Siiri olisi halunnut koiran yöksikin viereensä, mutta Tarmo taas haluaa nukkua yönsä isäntänsä sängyn alla. Kai se iskän kuorsaus on niin kotoista ja turvallista ;)


13 kommenttia:

  1. Voi miten hauska sarjakuva!

    En osaa mitenkään lohduttaa, kun tiedän tuon työn hakemisen surkeudun. Lähetän kumminkin voimahalin! *rutistaa lujaa*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos halauksesta! Tympeäähän se on aina ja aina vaan saada hylkääviä päätöksiä. Ennen itkin aina katkerasti, nykyisin olen jo vähän karaistunut enkä ainakaan näytä pettymystäni niin kovin :/

      Poista
  2. Työnhaku on kyllä melkoista tunteiden vuoristorataa. Täältä sivusta on tietysti helppoa mennä sanomaan, että älä menetä toivoasi ja kyllä se vielä tärppää. Tärppääkin varmasti, mutta se ei just nyt lohduta yhtään. Työllä on niin iso vaikutus koko elämään.
    Hengessä mukana kuitenkin ja kaikkea hyvää toivoen. :-)

    Loistavia kuvia. Eläimet ovat niin ihania ilmeineen ja eleineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisevista sanoista ja että kommentoit! Pistäähän se ajattelemaan vaikka mitä, kun ei koskaan sitä tärppiä tule. Että olen viallinen ja huono jne. Onneksi on sitten paljon muutakin tässä elämässä kuin työ.

      Poista
  3. Voi juku, kyllä siinä on itsetunto koetuksella, kun aina tulee hylkyjä, vaikka tietääkin olevansa hyvä omalla alallaan.
    Yritä vaan, kyllä se joskus tärppää ja jos välillä tuntuu ettei jaksa yrittää, jätä väliin.
    Jaksamista sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle tuesta! Taas heräsi epäilys, että olenkohan oikeastaan mitenkään hyvä alallani, kun tuo hylsy tuli heti alkuunsa. Ei haastattelua ei mitään. Täytyy vain koota taas itsensä, eihän siinä muuta.

      Poista
  4. Ihana Tarmo, meilläkin elukat haluu välillä osallistua virkkaukseen :)
    Työasioista puheen ollen olen itse nyt ollut tyytyväinen sijaisuuksiin, mutta eihän ne kaikilla aloilla toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarmo on niin ylisosiaalinen välillä ja vielä pentu, että sen pitää olla mukana joka asiassa :D
      En minäkään edes haaveile vakituisesta työpaikasta, kunhan yleensä saisi töitä, vaikka kuinka lyhytaikaista. Ihmetyttää, miten älyttömän rikas maa Suomi on, kun on varaa kouluttaa korkeasti ihmisiä ja jättää kaikki se tieto ja taito vain kotiporukoitten iloksi :D

      Poista
  5. Anonyymi29.10.13

    "Osoittamastanne kiinnostuksestanne", no voi jestas sentään!
    Jos olisin sinä, tekisi mieli lähettää takaisin ironinen vastaviesti "että viestintänne taso näyttää olevankin sitä luokkaa, että kokisin olevani liian pätevä viestintäosastollenne".

    Vaikka tuo viesti kylläkin oli varmaankin tuherrettu henkilöstöosastolla, karmeaa....nykyään näkee muuten tosi usein virheitä, nuoremmilla varsinkin mistä tämä johtuu? Eikö koulussa enää opeteta suomen kielioppia kunnolla? Vai onko se vaan ihmisten laiskuutta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli muuten NIIN hilkulla, etten lähettänyt juuri tuollaista viestiä! Mutta onneksi laskin kymmeneen ennen kuin sen tein, sillä Suomessa on niin pienet piirit, että parasta on köyhän vain olla nöyränä...

      Poista
  6. Marjatta30.10.13

    Jo nyt on kumma kun koiran ei anneta neuloa!! Mainiot kuvat! Eipä tosiaan ole työnsaanti helppoa nykyään. Olen ymmärtänyt, että olet venäjäntaitoinen. Oletko tuonut sitä riittävästi esille hakemuksissasi? Täällä Kaakonkulmalla ainakin se taito on hyvin kysyttyä. Pystyisitkö opettamaan venäjää jollakin tasolla? Kansanopistossa?

    Mielikuvitusta, puhtia ja oikein "pahaa" sisua toivottelen sinulle. Kyllä se vielä onnistuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen FM pääaineena venäjän kielei ja kirjallisuus. Sellainen käsitys on minullakin, että Itä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla tällekin kielitaidolle olisi käyttöä. Olisi ihana asua vaikka Lappeenrannassa! Mutta nyt on tämä elämäntilanne, ettei oikein voisi muuttaa kuin yksin. Täällä Keski-Suomessa ei tunnu missään tarvittavan venäjän taitoa :( Silloinkin, kun olin oman alan töissä, olin UM:ssä.

      Poista
  7. Anonyymi1.11.13

    Eivätpä nepä tienneetkäämpä mitäpä menettivätkä kunpa eivätpä ottaneetpa sinuapa sinnepä.
    Sari

    VastaaPoista