Sain taas
kielteisen vastauksen työhakemukseen. Tuo oli sellainen viestinnän alan paikka,
joka tosiaan kiinnosti minua kovastikin ja ilmoituksen perusteella olisin jopa täyttänyt
kaikki vaatimukset. No mutta ei tietenkään tärpännyt, ei tietenkään. Ovat ensimmäisenä katsoneet CV:stä syntymäajan
ja heittäneet saman tien hakemuksen roskapostin joukkoon. Toisaalta mietin,
että olisinko kuitenkaan ollut heidän tyylisensä tai heidän organisaatioonsa
sopiva työntekijä, kun siinä kahden lauseen kielteisessä vastauksessa oli
molemmissa lauseissa kielivirhe, esim. ”osoittamastanne kiinnostuksestanne”,
hahhaa! Tuota tasoa jos siellä halutaan ulkoista viestintää, niin huoks.
Selvästikin yritän tässä vain itseäni lohdutella hylkäämisestä, tiedostan
tämän. Toisaalta tekisi jo mieli heittää kirves kaivoon ja lopettaa koko yrittäminen,
toisaalta vihastuttaa niin, että vajoanpa moukaksi ja käytän viime viikolla tv-dokumentista
oppimaani tokaisua, joka osuvasti kuvaa tunnetilaani: Jumalauta
minä sanon saatana että vittu! @#%:O Ja toisaalta on vain tylsä olo: onhan
tähän jo tottunut.
Eilen
paistoin ruisleipäsiä, ne kun ovat kaikkien mielestä niin herkullisia. Teen ne
ihan vain valmiista ruisleipäaineksesta pussin ohjeen mukaan. En ole uskaltanut
kokeilla leipoa isoja ruisleipiä, eivät ne varmaan sähköuunissa onnistuisi.
Olisipa sellainen hyvä oikea leivinuuni!
 |
| Tuoreita ruispaloja |
Sitten vielä
kuvasarja tai sarjakuva siitä, miten Tarmo aina osallistuu kaikkiin perheemme toimiin: Siiri
opetti Venlaa neulomaan, Venla kun on koulussa opiskellut pelkästään
teknisiä töitä. Tarmon piti tietysti saada osansa huomiosta.
 |
| Alussa sujuu ihan rauhallisesti. |
 |
| Saisinko vähän neuloa? Tai mieluiten rapsuta minua. |
 |
Ala, jooko, rapsuttaa mua, äläkä keskity muuhun.
|
 |
| Eikö mene perille? Neule tänne tai rapsutusta. |
 |
| Minä tahon neulooooo!!!! |
 |
| Joojoo, iskä! Olen ihan kiltti poika. |
Perjantai-iltana oli Tarmolla huippuhetki, kun pääsi Siirin sänkyyn pötköttelemään. Olimme siivonneet, ja Siirille oli juuri vaihdettu valkoiset ja puhtaat satiinilakanat. Kyllä siinä kelpasi koiran olla polleana, kuten ilmeestä näkyy. Siiri olisi halunnut koiran yöksikin viereensä, mutta Tarmo taas haluaa nukkua yönsä isäntänsä sängyn alla. Kai se iskän kuorsaus on niin kotoista ja turvallista ;)
Voi miten hauska sarjakuva!
VastaaPoistaEn osaa mitenkään lohduttaa, kun tiedän tuon työn hakemisen surkeudun. Lähetän kumminkin voimahalin! *rutistaa lujaa*
Kiitos halauksesta! Tympeäähän se on aina ja aina vaan saada hylkääviä päätöksiä. Ennen itkin aina katkerasti, nykyisin olen jo vähän karaistunut enkä ainakaan näytä pettymystäni niin kovin :/
PoistaTyönhaku on kyllä melkoista tunteiden vuoristorataa. Täältä sivusta on tietysti helppoa mennä sanomaan, että älä menetä toivoasi ja kyllä se vielä tärppää. Tärppääkin varmasti, mutta se ei just nyt lohduta yhtään. Työllä on niin iso vaikutus koko elämään.
VastaaPoistaHengessä mukana kuitenkin ja kaikkea hyvää toivoen. :-)
Loistavia kuvia. Eläimet ovat niin ihania ilmeineen ja eleineen.
Kiitos rohkaisevista sanoista ja että kommentoit! Pistäähän se ajattelemaan vaikka mitä, kun ei koskaan sitä tärppiä tule. Että olen viallinen ja huono jne. Onneksi on sitten paljon muutakin tässä elämässä kuin työ.
PoistaVoi juku, kyllä siinä on itsetunto koetuksella, kun aina tulee hylkyjä, vaikka tietääkin olevansa hyvä omalla alallaan.
VastaaPoistaYritä vaan, kyllä se joskus tärppää ja jos välillä tuntuu ettei jaksa yrittää, jätä väliin.
Jaksamista sinulle.
Kiitos sinulle tuesta! Taas heräsi epäilys, että olenkohan oikeastaan mitenkään hyvä alallani, kun tuo hylsy tuli heti alkuunsa. Ei haastattelua ei mitään. Täytyy vain koota taas itsensä, eihän siinä muuta.
PoistaIhana Tarmo, meilläkin elukat haluu välillä osallistua virkkaukseen :)
VastaaPoistaTyöasioista puheen ollen olen itse nyt ollut tyytyväinen sijaisuuksiin, mutta eihän ne kaikilla aloilla toimi.
Tarmo on niin ylisosiaalinen välillä ja vielä pentu, että sen pitää olla mukana joka asiassa :D
PoistaEn minäkään edes haaveile vakituisesta työpaikasta, kunhan yleensä saisi töitä, vaikka kuinka lyhytaikaista. Ihmetyttää, miten älyttömän rikas maa Suomi on, kun on varaa kouluttaa korkeasti ihmisiä ja jättää kaikki se tieto ja taito vain kotiporukoitten iloksi :D
"Osoittamastanne kiinnostuksestanne", no voi jestas sentään!
VastaaPoistaJos olisin sinä, tekisi mieli lähettää takaisin ironinen vastaviesti "että viestintänne taso näyttää olevankin sitä luokkaa, että kokisin olevani liian pätevä viestintäosastollenne".
Vaikka tuo viesti kylläkin oli varmaankin tuherrettu henkilöstöosastolla, karmeaa....nykyään näkee muuten tosi usein virheitä, nuoremmilla varsinkin mistä tämä johtuu? Eikö koulussa enää opeteta suomen kielioppia kunnolla? Vai onko se vaan ihmisten laiskuutta?
Oli muuten NIIN hilkulla, etten lähettänyt juuri tuollaista viestiä! Mutta onneksi laskin kymmeneen ennen kuin sen tein, sillä Suomessa on niin pienet piirit, että parasta on köyhän vain olla nöyränä...
PoistaJo nyt on kumma kun koiran ei anneta neuloa!! Mainiot kuvat! Eipä tosiaan ole työnsaanti helppoa nykyään. Olen ymmärtänyt, että olet venäjäntaitoinen. Oletko tuonut sitä riittävästi esille hakemuksissasi? Täällä Kaakonkulmalla ainakin se taito on hyvin kysyttyä. Pystyisitkö opettamaan venäjää jollakin tasolla? Kansanopistossa?
VastaaPoistaMielikuvitusta, puhtia ja oikein "pahaa" sisua toivottelen sinulle. Kyllä se vielä onnistuu!
Juu, olen FM pääaineena venäjän kielei ja kirjallisuus. Sellainen käsitys on minullakin, että Itä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla tällekin kielitaidolle olisi käyttöä. Olisi ihana asua vaikka Lappeenrannassa! Mutta nyt on tämä elämäntilanne, ettei oikein voisi muuttaa kuin yksin. Täällä Keski-Suomessa ei tunnu missään tarvittavan venäjän taitoa :( Silloinkin, kun olin oman alan töissä, olin UM:ssä.
PoistaEivätpä nepä tienneetkäämpä mitäpä menettivätkä kunpa eivätpä ottaneetpa sinuapa sinnepä.
VastaaPoistaSari