Kävimme tänään ensimmäistä kertaa koirakoulussa, minä,
mieheni, Siiri ja Tarmokin, tottakai. Oli se poikakoiralle ihmettä ja kummaa,
kun paikalla oli 13 erilaista koirelia isäntineen tai emäntineen tai koko
perhekuntineen. Voi että oli muuten komea haukku meidän poitsulla siellä! Minä
olin ensin Siirin kanssa vähän että ”noloo”, mutta Arto ei ollut moksiskaan:
pystykorvan pitääkin haukkua. Aluksi saimme näyttää kouluttajatädille, mitä kaikkea
Tarmo jo osaa, kuten istumisen ja maahan menon ja yläviitosen. Siiri on
opettanut Tarmolle sen ”yläviis”, joka on oikein kivannäköinen temppu. Sitten
lopputunti opeteltiin luoksetuloa ja yleensäkin koiran huomion kiinnittämistä
ohjaajaansa. Siinä olikin haastetta, sillä toiset koirat olivat Tarmon mielestä
tosi kiinnostavia ja muutenkin olisi tehnyt mieli vöyhöttää jotain muuta kuin
opiskeltavaa aihetta. Taisin itsekin meinata välillä sortua samaan, joten hyvää
se koirakoulu tekee meikäläisellekin, ensi sunnuntaina sitten taas. Harmi, kun
unohdin kameran kotiin, olisi saanut hyviä kuvia sieltä. Kotimies Venla oli meidän koirakoulumme aikana laittanut ruoan valmiiksi ja leiponut piimäkakun. Kelpasi tulla valmiiseen ruokapöytään, meinasimmekin vähän jo jäätyä siellä kentällä.
Täällä alkoi nyt koululaisilla syysloma. Tänä vuonna en
rahanpuutteen takia ole pystynyt järjestämään mitään reissua, risteilyä tai
kylpyläkäyntiä, kaikki on himputin kallista. Venlalla kyllä riittää muutenkin
riittävästi ohjelmaa. Poikaystävän perhe ottaa hänet mukaansa
Ruotsin-risteilylle ja jäljellä on vielä kesätyörahojakin, joista osa meni jo
perjantaina Michael Monroen konserttiin ja PMMP:n keikkaan uppoaa myös mojova summa. Venla sai töitä lasten- ja kodinhoitajana eräässä perheessä parina kolmena iltana viikossa,
joten niitä keikkarahojakin hän sitten saa taas kerrytettyä.
Siirin kanssa vietämme syysloman kotosalla rentoutuen.
Lenkkeilemme koiran kanssa, siivoilemme varmaan pihaa ja luemme kirjoja.
Ompeluhommia Siiri myös aikoo tehdä sekä neulomista, kankaita ja lankoja on hankittu. Eilen kävimme kahdestaan humputtelureissulla Jyväskylässä.
Tyttöjen isä oli antanut heille ihan varta vasten hummailurahaa, ja me
nautiskelimme käymällä hotellissa aamupalalla. Se oli oikeasti ihanaa, sillä
emme tietenkään aamulla ennen kotoa lähtöä syöneet mitään ja sitten oli jo
kiljuva nälkä, kun tulimme kaupunkiin. Siiri otti vähän kaikkea, mistä vain
suinkin pitää ja jälkiruoaksi paistoimme itse omat vohvelimme, nam!
Minun herkkuannokseni: tyrni-appelsiinikeittoa, jogurttia ja auringonkukansiemeniä |
Aamupalailija |
Hotelleissa parasta on aina ollut se valmis runsas aamiainen. Hyvä päivän aloitus teillä;)
VastaaPoistaSamaa mieltä. Pärjättiin nytkin koko kaupunkireissu tuolla aamupalalla, ei tarvinnut enää mennä syömään mihinkään. No, tosin kotimatkalla bussissa Siiri joutui jo kaivamaan ostoskassista leivän ja makkarapaketin ja ottamaan palasta. Hänellä palaa energia vähän eri nopeasti kuin meillä aikuisilla.
Poista