Venla, ysiluokkalaiseni, meni tänään tutustumaan kouluun,
johon haluaa hakea jatko-opintoihin. Se on Hatanpään lukion musiikkilinja. Siis
Tampereella. Tytär aikoo muuttaa tämän lukuvuoden jälkeen kotoa pois, huoks!
Tuonne kyseiseen kouluun ei kai ole kovin helppo päästä, sinne on keskiarvon
lisäksi pääsykokeet toukokuussa. No, kunhan käy nyt ensin kahtomassa, että
miltä siellä näyttää. On hän tosin niin paljon ottanut selvää noista eri
musiikkilukioista, että luultavasti aika hyvin jo tietääkin, millainen koulu on
kyseessä. Mutta onhan se aina parempi nähdä oikein livenä. Ketään kaveria ei
ole hakemassa samaan kouluun, joten ihan itseksensä meni lapsi sinne. Isänsä
onneksi kuskasi kuitenkin, kunta maksaa bensarahat. No, on siellä tietenkin
suuri joukko muita ysiluokkalaisia (tämä on virallinen tutustumispäivä), mutta
ei siis ketään tuttuja varmaankaan. Muut uuraislaiset ysit menivät tutustumaan
tänään Jyväskylän oppilaitoksiin. Meillä meidän perheessä ollaan aina vähän erilaisia ;D
On se kyllä… Vielä äsken tuntui niin kaukaiselta asialta tuo
koko jatko-opintohomma ja kotoa lähtö. Nyt se on jo ovella. Sydäntä kourii.
PS. Tytöltä tuli juuri tekstari: "Äiti, tää on NIIN mun paikka!"
Niin sitä pitää, ensimmäinen maailmalle vaan. Toivottavasti pääsee kouluu, jos kerran sinne haluaa. Äläkä yhtään itke perään, älä ainakaan näytä sitä, muuten neiti joutuu lähtemään pahalla mielellä ja huonolla omallatunnolla, kun on pahoittanut äiskän mielen. On niitäkin jotka jäävät kotiin ja vuosien perästä sanovat jääneensä "äidin takia", "kun äiti tarvitsi", "kun äidille tuli paha mieli". Nyt sitten kertovat menettäneensä elämänsä tilaisuuden äidin takia. En todellakaan haluaisi olla se äiti, joka vuosien päästä kuulee moista lastensa suusta. Ole ylpeä, kun pystyvät nuorena itsenäistymään ja ottamaan vastuuta. Olet onnistunut työssäsi, kun lapsesi pärjää ja osaa tehdä omia valintojaan.
VastaaPoistaMeillä nuorempi lähti myös toiselle paikkakunnalle peruskoulun jälkeen ja kummasti oppi pärjäämään omillaan, vaikka sen hulgaanin perään huolehdinkin. Nyt täyttää 29 ja on Adan äiti (ja ihan kamala huolehtija) ja luulen ettei sellaista myrskyä olekaan, joka sen naisen kaataisi. Taipuu ja taipuu, vaan ei taitu:):)
Ei,itke en. Ihana asia, jos tyttö pääsee haluamaansa kouluun. Sehän ei suinkaan ole niin kirkossa kuulutettua. Venlaa ei saisi peräkammarin tytöksi jäämään kirveelläkään :D
PoistaAi niin, tuohon edelliseen postaukseesi sanon vaan ettein minäkään olisi uskonut nukkuvani koiran kanssa samassa sängyssä päiväunia ja antavani koiran nuolla ihmisten lautaseen jääneen ruuan Yök!
VastaaPoistaKoiraperheessä elämä on erilaista, eikö vaan.
Joo. En olisi ikinä uskonut, että minusta tulee koiratyyppi. Nyt kuitenkin olen sellainen :D
PoistaHyvä Venla!
VastaaPoistaJa pidän peukkuja, että hän pääsee Tampereelle. Sehän on meidän naapurikunta ja olen täällä valmiina vahtimaan mitä Venla puuhaa;)))
ja jos opiskelijan nälkä yllättää, niin meille haen syömään;))
Ihana tietää, että Venlukaisella on sitten siellä turvasatama, jos sinne kouluun tulee :) Varmasti haluaa tulla käymään ruokapöytäsi ääressä :D Ja eritoten on hyvä, jos häntä vähän joku vahtaa...
PoistaOi, toivottavasti lapsi pääsee kouluunsa ja toivottavasti paikan "omuus" jatkuu hamaan koulunloppuun asti!
VastaaPoistaMejän kasiluokkalainen ei halua hakee mihinkään (niillä on nyt kasiluokalla ne esihaut vai mitkä ne nyt oli) kun se ei mielestään kuitenkaan osaa mitään eikä opi mitään eikä halua opetella mitään eikä mikään edes kiinnosta. Mutta kun ne nyt tuolla koulussa musikaalia vääntää ja musiikinhan se otti valinnaisaineeksi, niin josko sitten siltä saralta jotain löytys...
Tuo kasiluokkalaisen angsti on varmaan tosi yleistä. Siitä se sitten pikkuhiljaa selkeytyy. Muutenkin on tosi epäreilua, että tärkeät valinnat tehdään niin nuorena. Kuka sitä viistoistakesäsenä tietää, mitä elämänuralta haluaa, ei moni.
PoistaSe on pääasia että tyttö tuntee paikan omakseen ja viihtyy...onneksi sulla jää vielä toinen kotiin :)
VastaaPoistaNiinpä. Katsotaan nyt sitten, että pääseekö tuonne :)
Poista