Niin vihainen, pettynyt, raivoissaan

Nyt meni hermot (ja sen kyllä huomaa). Työkkärin tätiin nimittäin. Olenhan joskus kertonut täällä sellaisesta työkkärin täti -tuttavastani, joka on oikea energiasyöppö? Hän asuu tässä samalla kadulla kuin me, ja joskus kuvittelin, että olemme jonkinlaisia ystäviäkin. Kunnes kerran menin asioimaan erään toisen TE-toimiston virkailijan luokse, jolla olikin yllättäen tarjota työpaikkoja. Sitä kautta päädyin syyttäjänvirastoon. Tämä ”ystävä”, joka asuu naapurissa, sanoi aina, ettei mitään paikkoja ole avoinna. Paitsi ilman palkkaa harjoitteluja. Sitten kesällä, kun Sulo oli kateissa, tämä hyvä naapuri informoi minua, että hän oli nähnyt isolla tiellä Sulon näköisen mytyn makaamassa, mutta ei viitsinyt minulle siitä kertoa sillä hetkellä! Ja koko sen kuukauden, kun Suloa ei kotiin kuulunut, tämä kiva täti kertoili aamubussissa kissajuttuja, joissa kissalle kävi aina kalpaten. Ja muisti aina painottaa, että hän on kissanvihaaja. Ja koko sen puoli vuotta, minkä kuljin joka aamu samalla bussilla työmatkat, hän aina valitti työoloistaan ja palkastaan ja kivuistaan ja säryistään aina peräsuolenpullistumia myöten. Kun pääsin aamulla työmaalleni, olin jo aivan poikki ja päätä särki. Jouduin terapiassakin käsittelemään tuon kivan naapurin aiheuttamaa henkistä painetta :D

No, nyt sitten tämä täti yllätti ja soitti minulle ja ilmoitti avoimesta tiedottajan paikasta. Siis tuo paikka oli niitä, joita ei ole laitettu julkiseen hakuun. Hain tietenkin heti samana päivänä, koska tehtävä kuulosti juuri minun jutulta. Ja olin NIIN kiitollinen tuolle TE-toimiston tädille ja kaduin hänestä ajattelemiani ilkeitä ajatuksia. Sitten paluusähköpostissa tuli minulle hakemukseeni vastaus, että kiitos mielenkiinnostasi, mutta paikka on jo täytetty. WTF!!?? Ja hain tosiaan tuota paikkaa samana päivänä kuin naapurin täti sen minulle ilmoitti! Tulipa vain mieleeni, että rouva naapuri ilmoitti aivan tahallaan tuon paikan minulle vasta sitten, kun jo tiesi tehtävän täytetyn. Työkkärin virkailijathan saavat suorituspojoja mm. sen mukaan, kuinka monta työtarjousta ovat lähettäneet (tiedän, koska olen ollut työkkärin virkailijana). Ja koska tehtävä oli palkkatukityö, on virkailijan ollut pakko tietää, jos tehtävään on joku jo valittu. Itkuhan siinä taas pääsi, olin jo niin innoissani, että pääsen varmasti haastatteluun ja sitä myötä tiedottajaksi.

En tiedä, ehkä olen pahasti vainoharhainen muiden mielenterveysongelmieni lisäksi, mutta outo tapaus oli minusta tämä.