Kituviikko

On ollut kyllä varsinaisen kituliainen viikko tämä. Flunssa alkoi maanantain ja tiistain välisenä yönä ja jatkuu… Piti kampaajakin perua tiistailta, ja olin sitä venyttänyt jo kuukausia muutenkin. Tukka roikkuu silmillä ja pitkin päätä jo niin inhottavasti, että oli pakko tilata leikkaus, mutta menemättä siis jäi. Tai oikeastaan tulematta, sillä meillä käy aina kotona kampaaja leikkaamassa meidän tukat.

No, muuten olen sinnitellyt jalkeilla koko viikon, etten sentään punkan pohjalle ole joutunut hautautumaan. Mutta olo on ollut kurja. Onneksi Siiri huolehti Tarmon aamu- ja iltapäivälenkit sekä puolison kanssa iltalenkit, minä sitten hölkkäsin koirulin kanssa sen tunnin verran päivällä. Eihän se raukka olisi ymmärtänyt, jos yhtäkkiä ei olisi päässytkään päivälenkilleen.

Sain myös muistutuksen siitä, että ei ole mitään järkeä toivoa kuolevansa. Taustaa: Usein minusta on tuntunut siltä, että olen ihan täysin turha ihminen tässä maailmassa ja yhteiskunnassa ja että kaikille olisi parempi, jos en olisi olemassa (marttyyrilässytystä). Olen usein illalla toivonut, että kunpa en aamulla heräisi enää. Sitten toissa iltana nukkumaanmennessä oloni oli niin tukkoinen, että alkoi tuntua, ettei happi riitä ja kaikki röörit turpoavat umpeen (mulla on astma). Olotila kasvoi paniikiksi syöksyessäni ottamaan lääkkeitä ja tuli ihan karsea kuolemanpelko. En halunnut tukehtua ja kuolla, en mistään hinnasta! Lääkkeetkään eivät kovin paljon auttaneet hapenottoa, mutta tuo kauhunsekainen pelko sai onneksi elimistööni aikaan sellaisen adrenaliinisyöksyn, joka avasi hapenottokanavat. Joten tässäpä vielä kirjoitellaan, vaikkakin edelleen niin nokka tukossa, niin joka paikka tukossa, että.

Illaksi pitäisi jotenkin jaksaa piristäytyä ja laittautua vähän juhlavammaksi, sillä menen tyttöjen kanssa Lions Clubin juhlakokoukseen. Klubi on myöntänyt molemmille tytöille stipendit musiikinopintoja varten, ja stipendit jaetaan tänä iltana. Minutkin kutsuttiin mukaan lasten kanssa, muuten olisinkin pelkästään kyydinnyt heidät ja jäänyt itse jonnekin nurkan taakse odottelemaan. Kokous on hienossa pitopaikassa maalaismiljöössä, joten ehkä siellä tarjotaankin jotain hyvää, hmm. Mutta minulla ei ole nyt lainkaan maku- eikä hajuaistia tämän taudin takia. Mun tuuri.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Viime viikonloppuna kirmailtiin metsäretkellä. Tarmosta
on kivaa, kun Siiri vähän kemahti.