Viime yö sitten yskittiin. Puoliso kasasi tyynyjä selkäni alle, ja makasin istuvassa asennossa, että pystyisin jotenkuten hengittämään. Ei mene ohi tämä lenssu ollenkaan. Illalla oli jo kuumettakin 38 astetta, nyt näyttää mittari 37,4. On kyllä kumma tauti, näytti jo menneen ohi, mutta nyt taas hyökkäsi entistä kovemmalla voimalla. Mieskin valvoi, kun minä köhin. Sanoin, että voin mennä olkkarin sohvalle, mutta ei puoliso ottanut kuuleviin korviinsa, tuumasi, että ei haittaa, kun on vain tämä yksi päivä töitä tällä viikolla. Puolison työpaikassa alkavat nimittäin nyt pakkolomat, seuraavan kerran on töihinmeno loppiaisen jälkeen. Tuohan ei haittaa yhtään, sillä pitkän (100 km) työmatkan takia on rahallisesti ihan yhtä kannattavaa olla pakkolomilla.
Venlukainen käytti koiran aamulenkillä, mutta miten tästä päivästä selvitään, kun Siirikin on isänsä luona? Tarmo on tottunut, että puoliltapäivin tehdään pitkä metsälenkki. Huoks. Ja köh.
Koittakaahan pärjätä. Onneksi koirulaiset kestävät muuttuneita oloja ihan hyvin. Tarmon pitää nyt vain tehdä tarpeensa porraspieleen ja muuten lepäillä ja pitää sinulle seuraa.
VastaaPoistaSisulla ja sydämellä käytin Tarmon päivälenkillä, vaikka puoliso kielsi. Kummallista, mutta jostain kai tuo koirelikin vaistosi, ettei äiskä ole ihan okei, sillä se ei juossut hullunlailla eikä pysähtynyt kaivelemaan hiiriä pitkiksi toviksi, kuten yleensä.
PoistaSitkeä on sinulla tauti, harmillista. Taisin kertoakin aiemmin, että minun tautini hellitti alkusyksyllä vasta kun sain astmasuihkeen. Tuntui, että yskin jo keuhkotkin pihalle. Pitäsköhän sinun lääkäriin mennä??
VastaaPoistaParanemista kumminkin!
Mullahan on nuo astmalääkkeet perussairauden takia, sininen ja punainen :) Mutta nyt ei tunnu auttavan. Yök.
PoistaLääkärin vaan. Ja nyrkkiä tiskiin, jos ei kunnolla tutki!
VastaaPoistaKai tästä tosiaan kohta joutuu lekuriin. Tai johonniin :(
VastaaPoista