Rauhallista

Kävimme eilen anoppilassa Viitasaarella, Tarmo oli mukana. Mukava reissu, autossa on niin kiva jutella kaikenlaista ja muistella hauskoja tapauksia. Yritin laulellakin lempijoululauluani ("On vilinää vilskettä, helinää helskettä..."), mutta kun en ikinä muista kaikkia sanoja! Kotiin tultuamme oli yhä vielä kova liikenne hautausmaalle, tie sinne vie talomme takapuolisen pellon laitaa. Ja terassiltamme näkyy hautausmaa näin talvella, kun ei ole lehti puussa, se oli upea näky iltavalaistuksessa.

Illalla laittelimme jouluaterian ja söimme tietysti itsemme perinteisesti ähkyyn. Sitten vielä saunoimme. Tyttöjen kanssa juttelimme puhelimessa, he olivat siellä isänsä luona paketit aukoneet, ja iloisin taisi olla iso tyttö, kun oli päässyt yllättämään poikaystävänsä oikein kunnolla: sai hankittua tälle erään hänen kauan havittelemansa levyharvinaisuuden Huutonetistä. Minua vähän harmitti, kun kuulin, mitä poikaystävän vanhempien antamasta paketista oli tyttärelle tullut, se on nimittäin sama kuin minun paketissani hänelle (pinkki vedenkeitin), voi itku. Mutta onneksi minulla on kuitti tallessa, voihan sen sitten vaihtaa. Tänään tytöt tulevat käymään täälläkin ja auomme meidän paketit. On se hyvä homma, kun Venlan poikaystävällä on ajokortti, niin voivat ajella tätä väliä. Laitoin aamulla blinitaikinan happanemaan, paistan sitten ihania, tiriseviä blinejä, kun tulevat. Minulla on itseäni varten pakkasessa pieni nökäre mätiäkin, ja muut saavat blininsä savu- ja graavikalan, suolakurkkukuutioiden ja sienisalaatin kera. Sekä lakkahillon. Niin ja tietysti smetanan, sipulin, pippurin ja voisulan.

Tarmon eka joulu.

Jotain hyvää tuoksua tulee tuolta.

Äiti auttaa laatikon avaamisessa.

Sulolle on paketinaukominen jo tuttua puuhaa.

Tarmo oppi heti etsimään namit aktivointipelistä. Toinen puoli teetti
hieman enemmän töitä, mutta ei sekään ollut vaikea.