19.10.2013

Piirakaisia

Leivoin piirakaisia. En ole leiponut piirakaisia varmaan ainakaan viiteentoista vuoteen, mutta nyt niitä tein. Ja hyviä tuli. Taito on pysynyt jossain takaraivossa näköjään. Nuorena nimittäin piirakaistenteko oli yhtä tavallista kuin pullanpaisto. Ai niin, muut kuin itäsuomalaiset eivät nyt ole oikein kärryillä, että mitä ne piirakaiset oikein ovat: no, yleispuhekielellä ne ovat karjalanpiirakoita. Ajattelin nyt harjoitella tuota piirakaistenpaistoa, kun meinaan tehdä ne itse sinne Arton synttäreille.

Monia muitakin ruokia kutsutaan meillä Savossa eri tavalla kuin vaikkapa täällä Keski-Suomessa. Esimerkiksi paisti tarkoittaa meillä sitä, mitä täällä sanotaan karjalanpaistiksi. Ja kakku tarkoittaa meillä leipäpalaa, kun toisaalta taas kaakku on se, mitä täällä muualla Suomessa kutsutaan kakuksi.

Noista piirakaisista minulla on yksi erityinen muisto: Suomen Kiovan suurlähettilään rouva tuli kerran työhuoneeseeni (siis olin silloin töissä siellä Kiovassa Suomen suurlähetystössä) ja hänellä oli minulle erittäin tärkeää asiaa: minun pitää opettaa heidän taloudenhoitajansa leipomaan karjalanpiirakoita. En todellakaan ollut tuon ruotsalaishienostorouvan kanssa mitään kavereita, taisi olla tasan toinen kerta, kun juteltiin. Mutta hän oletti ilman muuta, ja oikein tosin olettikin, että savolaistyttö osaa leipoa piirakaisia. Hän ei nimittäin kysynyt mitään, vaan antoi vain tylysti määräyksen, että lopetapa tuo, mitä olitkaan tekemässä ja mene opettamaan. Herra isä, jos olisin ollutkin joku tavallinen kaupunkilainen, joka ei eläissään olisi piirakaisia paistanut, hehe! J


Huonolla kännykkäkameralla otettu kuva,
 tytär vei  kamerani mukanaan  risteilylle.


 

9 kommenttia:

  1. Anonyymi19.10.13

    Outo nimi, mutta tuttu herkku! Oi, onko niitä yhtään jäljellä jos lähden heti ajamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi19.10.13

      Piti vielä sanoa, että itse olen perushämäläinen, enkä todellkaan ole koskaan leiponut piirakaisia.

      Poista
    2. Onhan niitä, tule toki! Tein tuon koe-erän, n. 25 kpl. Synttäreille pitää ainakin 100 piirakaista paistaa, mutta oletan, että mulla on pari apuria paikalla. Täytyy opettaa perinne omillekin tyttärille, pitäähän heidänkin osata paistaa piirakaisia!

      Poista
    3. Anonyymi19.10.13

      Jämsä ohitettu...

      Poista
  2. Uh... Nyt osuit arkaan paikkaan! Täällä kun ei karjalanpiirakoihin (tai piirakaisiin sinun kielelläsi) pääse käsiksi. On kai pakko ryhtyä tuumasta toimeen.... En ole niitä koskaan vielä itse tehnyt. Kotona vain äidin opastuksella ja voiko "pohojalaasen" opeissa oppia muka oikeita piirakoita?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niistä karjalanpiirakoista tulee oikein hyviä pohojalaasellakin opilla, eläpä huoli! (Vink!: kuori tulee olla läpinäkyvä.)

      Poista
  3. Voi kun tuli mummi mieleen. Äiti on karjalaista sukua ja piirakat hän osaa paistaa vieläkin. Mummi opetti taidon minulle, mutta en osaa sähköuunissa tehdä niistä itselleni tarpeeksi hyviä. Pulikan pyöritys on myös oma taitolaji. Mummi pyöritti pulikkaa niin että vain toinen pää liikkui, toinen oli kämmenen alla paikallaan, tai liikkuihan se vaakasuunnassa edestakaisin, mutta ei niinkuin kaulin.Taikinanpala pyöri pulikan alla itsekseen. Tuo ei minulta koskaan sujunut kovin hyvin.
    Piirakka piti tehdä vain ruisjauhoihin, mummi ei pitänyt vehnälötköjä ollenkaan piirakoina. Ei oikeita piirakoita saa kaupasta, eikä edes leipomoista, ainakaan täällä pohjanmaalla.
    Mummi kertoi aina juttua leivästä. Hän oli nuoprena rouvana tuklut hämeeseen ja kysynyt leipomosta leipää. Mitä leipää, oli ihmettelevä kysymys, mutta mummi tivasi vain leipää. Aikansa kesti ennenkuin myyjä ja mummi pääsivät samalle aaltopituudelle sen leivän kanssa. Mummi eli hgämeessä kuusikymmentä vuotta ja leipä oli aina ruislippua ja kakku oli muuta leipää.
    Taidan ottaa piirakat ohjelmaan.

    VastaaPoista
  4. Voi kamala, miten paljon kirotus... äh kirjoitusvirheitä:D

    VastaaPoista
  5. En edes huomannut mitään kirjoitusvirheitä, ihana kertomus! ♥ En minä osaa piirakaisia kunnolla tehdä, en. Yritän jotenkuten, jotta perinne säilyis.

    VastaaPoista