19.11.2013

Niin vihainen, pettynyt, raivoissaan

Nyt meni hermot (ja sen kyllä huomaa). Työkkärin tätiin nimittäin. Olenhan joskus kertonut täällä sellaisesta työkkärin täti -tuttavastani, joka on oikea energiasyöppö? Hän asuu tässä samalla kadulla kuin me, ja joskus kuvittelin, että olemme jonkinlaisia ystäviäkin. Kunnes kerran menin asioimaan erään toisen TE-toimiston virkailijan luokse, jolla olikin yllättäen tarjota työpaikkoja. Sitä kautta päädyin syyttäjänvirastoon. Tämä ”ystävä”, joka asuu naapurissa, sanoi aina, ettei mitään paikkoja ole avoinna. Paitsi ilman palkkaa harjoitteluja. Sitten kesällä, kun Sulo oli kateissa, tämä hyvä naapuri informoi minua, että hän oli nähnyt isolla tiellä Sulon näköisen mytyn makaamassa, mutta ei viitsinyt minulle siitä kertoa sillä hetkellä! Ja koko sen kuukauden, kun Suloa ei kotiin kuulunut, tämä kiva täti kertoili aamubussissa kissajuttuja, joissa kissalle kävi aina kalpaten. Ja muisti aina painottaa, että hän on kissanvihaaja. Ja koko sen puoli vuotta, minkä kuljin joka aamu samalla bussilla työmatkat, hän aina valitti työoloistaan ja palkastaan ja kivuistaan ja säryistään aina peräsuolenpullistumia myöten. Kun pääsin aamulla työmaalleni, olin jo aivan poikki ja päätä särki. Jouduin terapiassakin käsittelemään tuon kivan naapurin aiheuttamaa henkistä painetta :D

No, nyt sitten tämä täti yllätti ja soitti minulle ja ilmoitti avoimesta tiedottajan paikasta. Siis tuo paikka oli niitä, joita ei ole laitettu julkiseen hakuun. Hain tietenkin heti samana päivänä, koska tehtävä kuulosti juuri minun jutulta. Ja olin NIIN kiitollinen tuolle TE-toimiston tädille ja kaduin hänestä ajattelemiani ilkeitä ajatuksia. Sitten paluusähköpostissa tuli minulle hakemukseeni vastaus, että kiitos mielenkiinnostasi, mutta paikka on jo täytetty. WTF!!?? Ja hain tosiaan tuota paikkaa samana päivänä kuin naapurin täti sen minulle ilmoitti! Tulipa vain mieleeni, että rouva naapuri ilmoitti aivan tahallaan tuon paikan minulle vasta sitten, kun jo tiesi tehtävän täytetyn. Työkkärin virkailijathan saavat suorituspojoja mm. sen mukaan, kuinka monta työtarjousta ovat lähettäneet (tiedän, koska olen ollut työkkärin virkailijana). Ja koska tehtävä oli palkkatukityö, on virkailijan ollut pakko tietää, jos tehtävään on joku jo valittu. Itkuhan siinä taas pääsi, olin jo niin innoissani, että pääsen varmasti haastatteluun ja sitä myötä tiedottajaksi.
En tiedä, ehkä olen pahasti vainoharhainen muiden mielenterveysongelmieni lisäksi, mutta outo tapaus oli minusta tämä.

9 kommenttia:

  1. Anonyymi19.11.13

    Kuulostaa kyllä tosi oudolta. Sinähän voisit kysyä sieltä TE-toimistosta miten asia oikeasti oli, että koska se paikka oli täytetty tms. Jos jaksat.

    Tuollaisia energiasyöppöjä on jokunen elämän varrella sattunut tuttavaksi/ystäväksi, mutta ei heitä kauan jaksa. Viimeisin oli tässä lähellä myös asuva nainen, jonka kanssa kävin lenkillä pari vuotta. Koko lenkin hän puhui pojastaan (silloin ala-asteikäinen) ja siitä kuinka fiksu poika on. Hänen kännykkänsä soi tunnin lenkin aikana monta kertaa kun tämä 'fiksu' poika soitti ja kysyi, koska äiti tulee takaisin. Vähitellen minulle ei enää sopinut hänen lenkkiaikansa...

    Venlalle on peukut pystyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä alennuin jo niin alas, etten mennyt enää ovea avaamaan, kun kyseinen henkilö tuli lenkille hakemaan (suorastaan pelkäsin). Venlan ikkuna kun on tielle päin, niin hän se aina vaklasi, kuka ovikelloa soittaa :D

      Kuulostaakin tosi fiksulta penskalta :D Puhumattakaan äidistä, jos on noin riippuvaiseksi opettanut.

      Poista
  2. Valitettavasti on olemassa ihmisiä, jotka saavat jotain outoa mielihyvää tuollaisista tempuista. Jonkinlaista vallankäyttöä ilmeisesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin kuin sanot on hänet minulle analysoitu. Tiedä sitten, ehkä kaikki on vain oman likaisen mielikuvitukseni tuotetta. Nimittäin tuntuu tosi sairaalta tuollainen käytös, jos se on tarkoituksellista.

      Poista
  3. Voi harmi! Kaikkea sitä onkin... Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Minä välttelen tuollaisten ihmisten kohdalla kanssakäymistä. En ole vissiin kiltti ihminen kun osaan näyttää ettei voisi seura vähempää kiinnostaa.

    VastaaPoista
  5. Energiasyöppö tosiaan... ja jos joutuu sellasen kanssa olemaan tekemisissä sen ihmisen viran puolesta, niin kyllä ei ole hyvä homma se. Otas tosiaan selkoa siitä asiasta, että miten sen paikan laita oikein oli, ja kato, osaako se ihminen edes nolostua.

    VastaaPoista
  6. No voihan vee. Ota selkoa jos jaksat, ja joka tapauksessa, unohda koko ihminen.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi20.11.13

    Joo, kannattaisin kanssa, että kasvata sarvet ja selvitä homma. Minä kerran vähän vastaavassa tilanteessa kyselin asiaa. Kyselin sillä, ettei minulta viedä korvauksia. Mutta kun olisi pitänyt olla työhaastattelussa varten päästä soitosta (siis sieltä yrityksestä soitettiin ei työkkäristä). Käytännössä mahdotonta, ei olisi ehtinyt kuin helikopterilla eikä silläkään olisi vissiin voinut keskelle kaupunkia laskeutua. Mutta taisi se firma menettää palkkatukensa, jotain kähläystä siinä oli. Myöhemmin työkkärissä vielä asiaa varmistelin, ihan oman selustani turvaamiseksi. Virkailija siinä tutkisteli asiaa, köhiskeli ja pyöritteli silmiään ja totesi, että asia on kohdaltani ihan ok.

    VastaaPoista