16.1.2014

Saretskalle tuli eilen vuosia

Tämä on varmaan sitä huomiohuorausta, kun pitää omasta syntymäpäivästä postata blogissaan. No eipä se mittään, huorataan pois vain. Pidän nimittäin aivan mahdottomasti synttäreistä, toistenkin ja omista myös. On ihanaa, kun tulee aina vuosi ikää lisää, riemuitsen siitä. Nyt olen sitten virallisesti rouva nelkytseitsemän.

Odotan aina joka vuosi, että aikuistuisin ja kasvaisin myös sisäisesti, mutta se taitaa olla turha toivo. Ikävuosiin nähden henkinen kehitystasoni on surkea. Tässä jokin aika sitten löysin päästäni ensimmäiset harmaat hiukset, ja hetken aikaa tuntui silloin jotenkin aikuismaiselta, mutta sekin tunne meni hyvin nopeasti ohi.

Ehkä paras synttärilahjani oli, kun sain ikuistettua meidän pojat yhteiskuvaan. Kyllä se tuo Sulo alkaa pikkuhiljaa hyväksyä pikkuveljensä: noin sitä vaan ollaan jo nenät vastakkain! Ei ole muokattu kuva :)

Veljekset ♥

Venla oli tehnyt ihanan kortin oikein ajatuksen kanssa. Tuo kortin Saretska on kyllä kovin laiha, mutta villasukat ja yöhousut ovat ihan kuin alkuperäisellä. Ja tärkeät asiat ympärillä.


Venla leipoi pienen voileipäkakun ja minä ihan tosi pienen täytekakun, kahden munan. Emme olleet suunnitelleet mitään, joten teimme niistä tarpeista, mitä kaapista löytyi. Voileipäkakku on tonnikala-kasvistäytteinen, täytekakussa lakkaa ja banaania. Löysin vielä kaapista pussin mango-passionmoussejauhetta, ja siitä sai hyvän kakuntäytteen.


Sulosta on paljon mukavampi juoda kaikkialta muualta kuin omasta juomakupistaan. Eritoten kukkamaljakon vesi maistuu hyvältä. Joskus muutaman kerran on aamulla löytynyt pöydältä maljakko nurinniskoin kaatuneena, kun kukat on laitettu liian kapeasuiseen maljakkoon tai vesiraja on ollut liian matalalla, niin että kissaraukka on sitten joutunut kampeamaan sitä vaasia saadakseen juotavaa. Olenkin alkanut oppia sen verran, että laitan heti suosiolla kukat tarpeeksi leveään maljakkoon ja huolehdin, että se on jatkuvasti vettä täynnä. Tämä kuva on tämän aamun aamupalapöydästä. Niin ja ”ei sit kerrota mitään iskälle, eihän, hys-hys!” :D Mieheni nimittäin marmattaa minulle siitä, että kissa saa tepastella pöydillä. ”Se on ainoa asia, jonka minä haluan kieltää tuolta kissaltasi, ja sinä et voi kieltää sitä yhtäkään edes minun mieliksi!” Ei se ymmärrä, ettei kissalta voi mitään kieltää, höh!

Ruusut ja kieli sävy sävyyn



15 kommenttia:

  1. Anonyymi16.1.14

    ONNEA synttärille, eiliselle siis! Hienot on tarjoomukset olleet.
    Onpa hauska kuva tuo Tarmo ja Sulo yhdessä. Ihan selvästi jo viihtyvät.

    Nostetaan sitten kissa pöydälle: nyt on niin, että olen miehesi kanssa samaa mieltä! Minulla ei ole ikänä ollut kissaa, joten ehkä olen huono asiaan puuttumaan. Mutta sama kohtelu muillekin eläimille, ei ruokapöydälle! :DD Terveisiä Artolle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, kerron terveiset Artolle, hän varmasti on tyytyväinen taustatukijasta :D
      Ymmärränhän minä toki näkökantanne, mutta kuitenkin annan Sulon tepastella pöydällä, kun ei isäntä ole näkemässä. Sulo ihmettelee, miksi nostan sen alas silloin, jos Arto on paikalla :D Minä en kissalta juuri mitään kiellä, en ainakaan sen jälkeen ole enää kieltänyt, kun se ensin hävisi ja sitten löytyi :)

      Poista
  2. Kissa on vähän semmonen, menee minne tahtoo. Koiran ulottuvilta tavarat saa sentään pois.
    Onnea synttäreiden johdosta! Me taidetaan olla samanikäisiä? Kuuskaseja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen 67-vuosimallia :)
      Kyllä tuo koirakin näyttää osaavan haalia ei-toivottuja kamoja hampaisiinsa, ja tuho on paljon totaalisempaa kuin kissan tekemä :D

      Poista
  3. Anonyymi16.1.14

    Ihan mielettömät synttärionnittelut rakas Saretska! <3
    Äläkä huoli niistä harmaista hiuksista sillä nuori likkahan sinä vielä olet ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti vähän näin viiveellä ♥
      Harmaat hiukset ovar plussaa, lisäävät vähän katu-uskottavuutta ;)

      Poista
  4. Onnea juhlapäiväsi johdosta! Sulla on synttärit samana päiväna kun mun eräällä tosi hyvällä ystávällä. Suloisia kuvia. Minäkin antaisin kisun kävellä pöydällä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Mukava kuulla, että joku hyväkin tyyppi on syntynyt samana päivänä :D
      Jes, ihanaa, että joku on minunkin puolellani! En ymmärrä, mitä kissa haittaa pöydällä, sehän vain tuo suloisuutta lisää ♥

      Poista
  5. Anonyymi17.1.14

    Kiitos mukavista hetkistä <3

    VastaaPoista
  6. Paljon onnea eilisen johdosta! <3

    Ja voi tuota suloista Suloa. Tarmoa tietysti unohtamatta, mutta tuo kielikuva nyt vain kertoo niin onnistuneesti, että kukkamaljakko se olla pitää. Arvonsa tunteva herra. Ja hyvin on näemmä kouluttanut henkilökuntansa. Saksassa on tapana sanoa, että koirilla on isännät/ emännät ja kissoilla on henkilökuntaa. Taitaahan se paljolti niin mennä...

    Meillä Elvis- kissa läträä ihan mahdottomasti vesikupillaan. Ensin pestään tassut ja sitten lopuksi vielä juodaan tassusta käsin. Ja lattia lainehtii. Kerran tapasin kyseisen herran seisomassa molemmat etujalat vesikupissan. Oli kesäkuuma ja ajattelin kissojen tarvitsevan enemmän vettä, joten laitoin vettä isoon matalaan laakeaan astiaan. Sitä käytettiinkin sitten jalkojenpesualtaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Kissoilta on tosiaan ihan turha yrittää kieltää mitään. Ei siitä ole mitään hyötyä. Mekin olemme yrittäneet kieltää menemästä ruokapöydälle ja harvoin sitä tekevätkään jos olemme kotona. Kuitenkin mystisesti ruokapöydällä on AINA kissankarvoja. Tyyli on:"Kuule, puhu sä vaan, mutta mä en kuuntele."
      Siitä olen kiitollinen, etteivät keittiössä hypi työtasolle. Pelkäisin niiden polttavan tassunsa hellan levyissä.

      Poista
    2. Samoin ruukataan sanoa täälläkin, hihii, niin totta! Meillä on Tarmokin samaa kissan henkilökuntaa: se aina ilmoittaa meille, milloin Sulo pyrkii ulkoa sisälle, jos emme heti huomaa kissaa ikkunan takana.
      Kunnon kissa se Elvis! Ja niin siisti, kun jalkansa oiken pesee ♥

      Poista
  7. Anonyymi31.1.14

    Onnea!

    Ajattelin jo, että onko sinulle tapahtunut jotain ihan kamalaa, kun blogi on äkkiä kadonnut kokonaan. Monta kertaa kävin katsomassa vanhaa, nyt suljettua sivua. Lopulta keksin hakea googlesta sulo-kissaa ja tarmo-koiraa ja siitä sitten löysin taas blogisi.

    En tunne venäläistä kirjallisuutta, joten en tiedä tuosta blogisi nimestä sen kautta, mutta jotenkin se on vähän liian negatiivinen. Et oikeasti ole ollenkaan tarpeeton =) . Äläkä vain ikinä kuvittele niin! No, ymmärrän kyllä, tai oletan ymmärtäväni, tarkoituksesi. Ehkä totun pian tähänkin nimeen.

    VastaaPoista
  8. Hei vaan! Mukava kuulla, siis lukea, että joku on oikein etsinyt blogiani :) Elossa ollaan joten kuten, mikäs pahan tappaisi, heh. Minut sai hymyilemaan tuo, että etsit blogiani Sulon ja Tarmon kautta, tottahan toki Sulon avulla minut löytää :)

    VastaaPoista