Sipulipiirakkaa äiti-tytärpäivänä

Nam. Leivoin tänään pitkästä aikaa sipulipiirakkaa, joka on kuulunut suosikkileipomuksiini ainakin jotain 25 vuotta. Laitan nyt ohjeen tänne, sillä tämä on tosiaan aivan älyttömän yksinkertainen ja silti myös suussa sulavan herkullinen piirakka. Tällä on vuosien varrella aina viimeistään hurmattu uudet poikaystävät (osa olis kyllä saanu jäädä väliin). Ei ehkä  tosin  kannata sipulinvihaajille tyrkyttää, tai en tiedä, saattaa tätä maistettua mieli muuttua!

SIPULIPIIRAKKA

 

Pohja:
125 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
(½ tl leivinjauhetta)
n. 2 rkl kylmää vettä

Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti valmiiksi. Levitä piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Täyte:

n. 3 aika isoa sipulia
2 rkl vehnäjäuhoja
n. 1 tl suolaa
(sinihomejuustomuruja)
kuminoita
 

Kuori ja silppua sipulit ja kuullota öljytilkassa paistinpannulla. Lisää jauhot ja sekoita hetki, mausta suolalla. Levitä seos piiraspohjalle. Laita myös sinihomejuustoa, jos haluat; alkuperäisessä ohjeessa ei sitä ole, mutta minusta se sopii tähän hyvin.  Ripottele pinnalle mausteeksi kuminoita. Päälle vielä munamaito:

2 tai 3 munaa

2 tai 3 dl ruokakermaa
vähän suolaa

Paista 200 asteessa n. 40 min.

Niin, äiti-tytärpäivä meillä on ollut siksi, koska mieheni lähti taas johonkin maanpuolustushommiin ja pikkutyttö iskänsä luo. Eli jäätiin teinin kanssa kahden. Aamupäivällä en vielä edes yritellyt häntä herätellä, kävin yksikseni aurinkoisessa säässä kävelyllä ja aivan aamusella kuntosalilla. Sitten iltapäivän puolella söimme ”aamupalaa”, minä jo monennen kerran tänään. Mutta tälle aamiaiselle otimme croissantit esiin ja nautimme niitä juuston sekä oman omenahillon kera. Olisin paistanut pekonia ja muniakin, mutta kun tuo tytär ei syö kumpiakaan, ihme epeli. Sitten siirryimmekin olkkarin sohvalle elokuviin katsomaan Tie pohjoiseen. Teini ei ollut sitä vielä nähnyt, minä kävin sen ensin katsomassa pikkutytön kanssa elokuvissa, sitten puolison kanssa katsoin tuon DVD:n ja nyt uudestaan teinin kanssa. Eli näin tänään filmin jo kolmannen kerran ja silti taas itkin ja nauroin samoissa kohdissa, hehe. Tytärkin piti leffasta oikein kovastikin, joten ei mennyt hukkaan katsominen.

Tiedä mitä tässä illalla vielä keksitään. Herkkuja käytiin ainakin eilen ostamassa sen verran, että niiden voimalla katsoisi useammankin elokuvan, uhh. Vaikka muutama kaverikin katsoisi.