"Missä minun puhelin on?"

Tämä on tavallinen tilanne niin meillä kuin arvellakseni monessa muussakin kodissa. Eli kännykkä on jätetty kädestä siihen, missä satuttiin olemaan, kun siihen viimeksi puhuttiin tai muuten vain ei muisteta, missä taskussa tai pöydällä luuri mahtaa sillä hetkellä luurailla. No, puhelinhan löytyy sitten sillä tavalla, että joku perheenjäsen soittaa siihen, eli useitakin kertoja päivässä kuuluu pyyntö: ”Soita minun puhelimeen!”  Jos ketään muita ei ole kotona, saatetaan laittaa vaikkapa Facebookiin kavereille pyyntö soittaa piileskelevään kännyyn. Sitten puhelin pilpattaa kassin pohjalla tai yöpöydällä tai jossain ja ah – ongelma on ratkaistu taas kerran!

Toista se oli ennen, silloin kun minä olin nuori, siihen vanhaan, hyvään aikaan. Ei tarvinnut seitsemän- eikä vielä ihan kahdeksankymmentäluvullakaan puhelinta vähän väliä etsiskellä kissojen ja koirien kanssa. Meillä se oli aina kammarin pöydällä. Joillain tutuilla oli hienompi malli seinälle ruuvattuna. Ja löytyi muuten helposti!  Pihallakin, jopa navetan luona asti kun kuuli puhelimen soivan, niin varmasti tiesi suoraan juosta kipaista oikeaan paikkaan vastaamaan. Ei tarvinnut hohhailla ja tähyillä ja kaivella takintaskuja. Alkaa melkein naurattaa, kun ajattelen tilannetta, että silloin joku olisi alkanut kysellä, että missähän se puhelin oikein on?

Puhelin ei ole huushollin ainut kapine, joka on aina häveyksissä. Yhtä pahoja ovat lukulasit, avaimet ja kaukosäädin. On muuten eräitäkin kertoja kaipailtu, että noissa vehkeissä olisi myös soitto-ominaisuus, kuten kännykässä. Sitä en osaa sanoa, että oliko retroajalla helpompaa, olivatko lukulasit aina tietyssä paikassa, olin niin pieni. Mutta ainakaan avaimia ei meillä edes tarvittu, maalla kun asuttiin. Kaukosäädin oli sen ihmisen käsi, joka jaksoi ja viitsi mennä painamaan kanavanappulaa telkkarista: ykkönen tai kakkonen. Siinä sai joskus jonkun kaverin luona katsoa samalla perheen iskän peränraapimista. Hauska kaukosäädin.

Tällaisia mietteitä tänään yksin kotona ollessani. Ajattelin soittaa pirauttaa rakkaalleni aikani kuluksi, mutta voi harmi, en löydä puhelinta! Älkää silti turhaan soittako siihen, sillä se on tietenkin äänettömällä ja saattaapi akkukin olla tyhjä . :/