Meidän ovella kävi viime viikolla Jeesus. Se oli itse asiassa jo toinen kerta tänä talvena. Aika jännää, kun ajattelee, että olen tällainen kirkosta eronnut pakana.
Tapaus juontaa juurensa niihin koviin pakkaskeleihin, joita pideltiin keskitalvella. Oveemme kolkutettiin, ja rappusilla seisoi tuiki tuntematon, hoonosoomi puhuva mies. Pakkasen punaamissa, kohmeisissa käsissään mies puristi lappusta, jossa luki jotain siihen tyyliin, että ”lapseni on hyvin sairas ja tarvitsen rahaa hänen hoitokuluihinsa. Auta ostamalla näitä blaablaa-tavaroita…”. Eli ihan selvä huijarikerjäläinen! Tyyppi oli aivan jääkalikkana, näin toki sen, mutta minua kun ei koijarit höynäytä, niin sanoin oitis tylysti, ettei meillä mitään osteta. Jotain se mies mutisi ja kai noituikin itku silmässä, mutta minäpä paiskasin ulko-oven nenän edestä kiinni.
Hetken kuluttua sydämeni valtasi tosi paha mieli. Olin rientänyt ovenaukaisuun höyryävän teekupposen äärestä keittiöstä, jossa juuri tyttären kanssa juteltiin jotain mukavia tai henkeviä asioita. Varmaankin jotain sellaista, miten tärkeää on ottaa toiset ihmiset huomioon ja olla humaani ja auttaa sekä tukea apua tarvitsevia; jokainen ihminen on laulun arvoinen. Ja mitä tein itse sitten heti? Yhyy ja voi ei! Katsoimme tytön kanssa toisiamme silmiin ja tajusimme saman asian yhtä aikaa: tuli tehtyä ihan päinvastoin kuin mitä juuri puhuimme! Muistui mieleen, miten Jeesus sanoi fariseuksille: ”Minä kolkutin, mutta te ette avanneet. Minulla oli nälkä, mutta te ette antaneet minun syödä.” jne. Juoksimme ovelle myyntimiehen perään kutsuaksemme hänet takaisin ja sisälle lämmittelemään, mutta hän oli mennyt menojaan. Ja meillä oli kauhean paha mieli ja huono omatunto tytön kanssa koko illan. Iskä ei oikein ensin meinannut tajuta mistä on kyse, kun selostin hänen töistä kotiuduttuaan, miten meidän ovella kävi Jeesus, mutta me torjuimme hänet.
Viime viikolla sain uuden mahdollisuuden. Samanlainen mutta eri myyntimies kaupitteli ovellamme pääsiäiskoristeita. Hän ojensi jälleen nuhruista lappusta luettavakseni. No tottakai tiesin, että jonkin sortin huijarihan se on, mutta ehkäpä kuitenkin itse Jeesus! Maksoin silmät ummessa ja tinkimättä suunnilleen euron arvoisesta rihkamasta 15 euroa ja olin niin onnellinen: nyt meni oikein! Ei haittaa, vaikka rihkamakauppias varmaan nauroi tyhmyyttäni. Sain paljon, paljon enemmän kuin halvan koristeen, kun sain itselleni hyvän mielenJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti