Etänä

Nämä etäpäivät ovat sitten mukavia! Aamulla kello soi vasta seitsemältä, kun tavallisena koulupäivänä olen siihen aikaan jo köröttelemässä bussilla kohti kaupunkia. Etäpäivänä ehtii laitella tyttösille aamupalan ja heipata heidät koulutielle ennen kuin itse aloittaa etätehtävien teon. Tosin se tehtävien tekemisen aloitus tuntuu olevan meikäläiselle ylen vaikeaa: keksin vaikka mitä muuta tekemistä, ettei vain joutaisi istuutumaan kirjan ääreen. Tänään olen kuitenkin jo tähän aikaan tehnyt kouluhommat, ja nyt voi taas keitellä iltapäiväkahvit odotellessaan lapsia koulusta kotiin. Ehkä vielä paistan jotain hyvää herkkua…

Niin, sitä ollaan siis taas vaihteeksi työvoimapoliittisessa koulutuksessa. Ala on tällä kertaa kaikkea muuta kuin tyypillistä minulle: taloushallintoa. Moni suorastaan hirnui ja meinasi katketa naurusta, kun kuuli meikäläisen opiskelevan kirjanpitoa ja sen sellaista: hullu humanisti yllättää! Täytyy yrittää ihan mitä vain, mikä jotenkin saattaisi edistää työllistymistäni. Ja olen kyllä itsekin suuresti yllättynyt siitä, että tuo numeroitten pyörittelyhän on oikeastaan aika hauskaa! Siinä on selvät sävelet verrattuna moniin kielijuttuihin, jotka saattavat olla useinkin tulkinnanvaraisia. Tilit taas jos eivät mene tasan, niin varmasti täytyy jossain olla virhe. Sitten toisaalta myös heti näkee, kun meni oikein ja oivalsi homman. On ihana tunne, kun huomaa oppivansa jotain ihan uutta ja erilaista ja jopa tykkäävänsä sellaisesta, mitä luuli itselleen vastenmieliseksi  vieraaksi.

Kaikenlainen opiskelu olisi varmaan ihan se minun juttu, jos siitä vain maksettaisiin palkkaa tai takataskussa olisi lottovoitto. Voisi opiskella jotenkin rauhallisin mielin, kun nyt tämä on epätoivon vimmalla työllistymiseen pyrkivää. Pelko takalistossa, että entä jos tämäkään ei taaskaan auta.

Saretskan kotiläksyjä