Somen maailmassa

Minäkin liityin tyttären yllytyksestä parisen vuotta sitten  Facebookiin. Oli tosi hauskaa löytää vuosien takaisia koulukavereita ja muita vanhoja tuttuja sitä kautta. Ja ihan kiva muutenkin oli seurata tuttujen kuulumisia sieltä, kun muuten, siis livenä ja kasvokkain, niin vähän ketään tapailen ja kotona enimmäkseen kökötän. Kuvia oli ja on myös mukava katsella. Nuorisokin kun otti naamakirjassa kaverikseen, niin tässä on hieman pysynyt kärryillä teinienkin touhuista ja aatoksista. Itse olin alussa tosi ahkera tilapäivittäjä, ehkä silloin elämässä sattui ja tapahtui enemmän kuin nykyisin ja itsesensuurikin oli löyhempi. Nykyistä päivitystahtiani  on hillinnyt myös se, että olen huomannut olevan voimassa kirjoittamattomat säännöt siitä, millaisia päivityksiä tulisi laittaa, ja mitäpä minä enää toistaisin niitä samoja löpinöitä, joita muilta olen jo lukenut kymmeneen kertaan ja joiden perimmäinen tarkoitus on itsensä korostaminen ja kehuminen. Tämä koskee nimenomaan oman ikäistäni Facebook-kansaa, nuoremmalla polvella ei ilmeisesti ole niin kova pätemisen tarve kuin meillä J Tietenkin tässä vaiheessa voi todeta, että happamiahan ne pihlajanmarjat olivat ketunkin mielestä, minulla kun ei paljonkaan ole kehumisen aiheita. Mutta siis huomioni mukaan Facebookissa on meidän keski-ikäisten korrektia ja suositeltavaa kertoilla seuraavista asioista:

Urheilusuoritukset. Sopivaista on mainostaa, että on käynyt juoksemassa maratonin tai muutaman kymmenen kilometrin lenkin. Tai yleensä juoksemassa. Tai jumppaamassa jotain jännän nimistä trendijumppaa. Tai jotain vastaavaa. Tulihan sitä itsekin mainittua siitä tenniksenpeluun aloittamisesta, mutta jatkopäivityksiä aiheesta ei jostain syystä ole seurannut (vaikka kyllä me käytiin läiskimässä aika monta kertaa).

Näin syksyllä ja loppukesällä täytyy ehdottomasti kertoa marjastus- ja sienestysretkistä. Tärkeintä on se, että on käynyt metsässä nauttimassa ihanasta luonnosta yhdessä perheen kanssa, mutta plussaa saa siitä, jos on saanut paljon saalista ja laittaa vielä kuvankin. Voi myös mainita, mitä herkkua metsän antimista on kokannut.

Hankinnat. Autot ja moottoripyörät täytyy ehdottomasti mainostaa, menee siinä lumilingot ja klapikoneetkin kaupan päälle. Ja tietysti tietotekniikka- ja mobiililaitteet, etenkin lapsille ostetut.

Ihana ja täydellinen elämä noin yleensä. Miten sitä onkaan onnellinen, kun hyvin menee ja lapset ovat esimerkillisiä, ahkeria ja välkkyjä,  perhe-elo auvoisaa ja yhdessä puuhastellaan mukavia asioita. Siinä voi sitten sivuta myös lasten ja omiakin trendikkäitä (ja kalliita) harrastuksia.

Miten tämä nyt näyttääkin siltä, että tämän kirjoittaja olisi jotenkin kateellinen ja katkera akka? Ehkäpä sitten niin. Mutta montakohan tykkäystä saan, jos seuraavaksi päivitän Facebookiin, että ”ei mäne hyvin: masentaa, vituttaa ja rahat on loppu”? Melkein tekisi mieli koklata, hih. Tai ehkä kuitenkin jatkan matalalla profiililla.