Viikonloppu jäikin positiivisen puolelle

Kääntyihän se tämä viikonloppu sitten loppujen lopuksi ihan mukavaksi. Eilen nimittäin olin niin ahdistunut ja masentunut ja kiukkuinen ja kireä ja…, että olin varma koko viikonlopun jatkuvan samaan malliin. Siivouskin jäi eilen kesken ja vaiheeseen, kun ei enää yhtään jaksanut eikä huvittanut. Tänään sitten, huiskis vaan, tehtiin kultsin kanssa hommat loppuun yhdessä. Sitten päätettiin lähteä perheen kanssa puolukkaan, kun tiistain marjareissun jälkeenkin sinne meidän paikkaamme jäi vielä vaikka kuinka paljon poimittavaa. Viimeksi mukana oli pienimmäinen, joka oikein innostui marjastamisesta, kun puolukoita oli mättäät aivan punaisenaan. Nyt pikkutyttö on isänsä luona ja mukaan pakotettiin  houkuteltiin teini vetoamalla ”perheen yhteiseen laatuaikaan”.

Olihan se mukava ja tuottoisa reissu, ja sitä yhteistä laatuaikaakin riitti ihan puolitunteroinen marjanpoimintaa ja sama tovi eväiden syöntiä. Sitten teini pisti marjastamiselle topin ja siirtyi sopivasti paikalla olleeseen hirvitorniin tekstailemaan kavereidensa kanssa. Kun vähän vaihdoimme maisemaa, tytskä jäi puolestaan autoon musaa kuuntelemaan. Mieheni sanoikin, että ihan minun mielikseni vain se tytär sinne metsään mukaamme lähti. Minusta se syy on oikein hyvä, mikäs sen mukavampaa, että jotain tehdään pelkästään minun ilahduttamisekseni. J Ja niitä puolukoitakin saatiin mukavasti, keittelin tuossa juuri hilloa puolukoista kurpitsan kanssa, nam.

Tuo on varmaan uusi laji: rokkipöllö.