 |
| Aamupalaa ottamassa |
No, Saretskalla taas yhden kerran elämä hieman potkiskelee.
Typerä minä harmittelee sitä, että opintojen työssäoppimisjakso menee
harakoille, kun tehtävät ovat luokkaa joulukorttien jakaminen. No, muutama sata
joulukorttia kun jaoin, näin muuten hirveän paljon erilaisia postilaatikoita!
Onko meriitti, joka kannattaa mainita CV:ssä? Tai että olen oppinut lukemaan
erityyppisiä vesimittareita? Hohhoijaa.
No, kaksi viikkoa enää työssäoppimista jäljellä, joten eiköhän
tuon kestä. Vaikka toivoin kyllä pääseväni perehtymään johonkin muuhunkin kuin
postinjakoon, kahvinkeittoon ja vesimittareihin. MUTTA: pääsin niihin
kirjoittajaopintoihin yliopistolle, joten sellaista uutta kivaa haastetta on
kuitenkin luvassa ensi vuodeksi, jee. Rakkaanikin muuten lomautettiin
työpaikastaan, joten meillä on sitten täällä jonkin aikaa pari työtöntä
lorvailijaa kotona. Tosin mieheni ei ole mikään lorvailija eikä masentuja kuten
minä, vaan varmaan osaa ottaa lomautusjakson ihan loman kannalta. Onhan hänellä
sentään sen jälkeen vielä työpaikka, mihin palata.
Olen ollut huomaavinani, että yksi toinenkin otus minun
lisäkseni tässä huushollissa on masentunut: Sulo ei oikein syö mitään ja on
pitkästyneen näköinen. Olen miettinyt, että täytyy varmaan ottaa hänelle
kissakaveri. Niin että jos tiedätte jossain kissanpentuja olevan, ilmoitelkaa.
Jos saan rakkaani ylipuhuttua, voisimme ottaa toisen poikakissanpojan. Nimi
olisi sitten Saku.
 |
| Voi, olenko minä yksinäinen? |
Tää on niin syvältä... ja meikäläinen saa painaa töitä uupumukseen asti ja samaan aikaan niiden töiden loppumisen pelossa.
VastaaPoistaToivon sinulle totisesti parempaa uutta vuotta.
Itselleni kaiketi ihan samanlainenkin kelpaa.... täystyöllisyys muutamaa päivää lukuunottamatta... saisikohan saman lomalla.... hmph hmph
Kiitos ja sinulle myös oikein hyvää tulevaa vuotta! Ja toivottavasti saat ne lomat myös :)
PoistaHienoa, että pääsit niihin kirjoitajaopintoihin! On jotain mielenkiintoista tiedossa.
VastaaPoistaMinulla on vähän samanlaiset tunnelmat. Ei oikein innosta mikään, eikä mihinkään jaksa tarttua. Miehellä loppui joulukuussa projektihomma ja hän on taas töttömänä, joten finanssiasiat vaativat entistä enmmän suunittelua. Se ahdistaa.
Mutta niin se vaan loppuu tämäkin vuosi ja uusi tulee, eiköhän koiteta jaksaa eteenpäin! Kunpa uusi vuosi toisi jotain hyvää tullessaan.
ps. Minunkin mieheni on onneksi sellainen, että keksii itselleen tekemistä tutkimushommissa, eikä masennu työttömyydestä. Se on kyllä hyvä, muuten olisimme molemmat ojan pohjalla.
Joo, hyvä että nuo ukot ovat sentään vähän virkeämpiä kuin myö. Ei tulisi kyllä mistään mitään, jos ei edes toinen olisi vähän positiivinen. Yhtenäkin aamuna,kun oikein marisin surkeuttani, totesi mieheni, että "mutta hei, ei muuten oo itikoita! Ajattele, miten hyvä!" Eihän siinä voinut kuin nauraa :D
PoistaVäsymystä on täälläkin ilmassa. Mies kulkee tyttären remppaa tekemässä ja onneksi kulkee. Tulisin hulluksi (vielä enemmän) jos ukko makaisi tuossa sohvalla kaiket päivät.Hänen sairautensa on nyt paremmassa vaiheessa(luultavasti) ja hän jaksaa kulkea remonttia tekemässä. Minä istun koneella ja jaarittelen,en saa mitään aikaan. Rahat on loppu ja se laittaa suhteen lujille. Mummo sanoi, että kun puute tulee ovesta, rakkaus hyppää ikkunasta. Sitä nuorena naureskeli mummon jutuill, vaan en naura enää.
VastaaPoistaToivottavasti ensi vuosi toisi mukanaan edes jotain hyvää. Tänä vuonna on ollut murheita, eripuraa ja sairautta ihan riittämiin. Onneksi on ollut yksi suuri ilo, pikkuinen tyttö, joka täytti jouluaattona neljä kuukautta ja on sulostuttanut tämän mummon ja koko perheen elämää.
t. elina
Kyllä rahapula on tosi ahdistava ja pinnaa kiristävä asia, ei sille mitään mahda.
PoistaVoimia ja paljon hyviä asioita toivon sinulle tulevaksi vuodeksi. Hienoa, että teillä on elämän valona se vauveli :)
Noista harjoittelupaikoista olen valitettavasti kuullut huonoa muualtakin (toimin opona useamman ikäisille jokusen vuoden).Harjoittelijan ohjaaminen vaatii panostusta ja taitoa.Jotkut joutuvat tekemään saman kuin valmiit ammattilaiset ilman mitään tukea ja ohjausta ( ja saavat ehkä haukut niskaan, ellei homma mene täysin putkeen) joillekin ei sitten vaivauduta keksimään lattian lakaisua kummempaa puuhaa..
VastaaPoistaKirjoittajakurssista voi tulla kiva :) Toivottavasti osaatte ottaa ilon irti myös miehesi pakkolomasta - rahahuolista huolimatta.
Tuollakin minun harjoittelupaikassa tuntuu kaikilla olevan niin kova kiire, että sen takia varmaan ei ole resursseja opettaa vaikeampia hommia. Eihän sille mitään mahda, ja hyvä kun sain yleensä koko harjoittelupaikan: oli kiven alla senkin saaminen, ja kaikki eivät meidän kurssilta tainneet saadakaan paikkaa ollenkaan.
PoistaPeriaatteessa pakkoloma ei lainkaan edes huononna taloudellista tilannettamme, sillä mieheni käy pienipalkkaisessa työssä lähes 100 km:n päässä, joten kaikki rahat menevät yleensä bensan ostoon. Nytpä jää sekin menoerä pois.
Oon samaa mieltä, et ilman muuta kissakaveri tarttee saaha. :)
VastaaPoista