15.12.2012

Tylsää?

Tuttavapiirini on melkolailla tällaista neljä–viisikymppistä porukkaa mitä itsekin edustan. Tavallisia, perheellisiä ihmisiä. Elämä on asettautunut tiettyihin uomiin, useimmilla on työpaikat, omakotitalot, autot, koirat, kissat ja tietenkin lapset. Arjet painetaan duunia, kuskataan lapsia hoitoon ja harrastuksiin, harrastetaan itsekin. Kaikki sujuu päivästä toiseen suunnilleen samaa rataa, kotoisasti.

Onkohan tuo arjen ja rutiineihin uomautumisen kestäminen liikaa meidän ikäluokan miehille, kun viime aikoina olen kuullut monien tuttavapariskuntien aivan yllättävistä eroista? Ja nimenomaan niin, että mies on paiskannut erouutisen yllättyneen vaimon eteen kertoen löytäneensä uuden rakkauden. Siinä ei ole perhe paljon painanut, kun on lähdetty uuden, kiinnostavan (ja usein nuoremman) naisen matkaan. Onko eroaminen nykyisin jo liiankin helppoa?
Miksihän tavallisuudessa ei nähdä nykyisin mitään hyvää? Aina pitäisi olla jotain ihme sykettä elämässä, että se tuntuisi joltain. Jos kaikki junnaa aina samaa rataa, on tylsää, ja sitä tylsyyttä pitää sitten vaikka pullon avulla helpottaa. Tai ottaa uusi, jännä kumppani. Pitäisikö elämässä aina tapahtua jokin hirveä katastrofi, että oppisi antamaan arvoa tavalliselle, turvalliselle arjelle?

Tänään olen kiitollinen siitä, että taas on valjennut tavallinen lauantaipäivä siivouksineen ja ruoanlaittoineen. Minulla on ruokaa jääkaapissa. Minulla on rakas kumppani ja kultaiset lapsukaiset. Sulo-poikakissa on edelleen elämäni valona. Luultavasti en voita lotossa, ja köyhyys ei edelleenkään helpota. Kaikki on niin ihanan, turvallisen  tavallista!
Sekä rakkaani että minut on muuten aikoinaan jätetty, koska meidän kanssamme meni elämä hukkaan ;)

Elämäni valo tuplana

9 kommenttia:

  1. Hiljaiseksi vetää. Ei ole uutta että miehille tulee tuossa iässä villit vuodet. Ehkä emovaistot puuttuu eikä omaa roolia nähdä niin merkityksellisenä lapsille ja samaan aikaan miehillä lisääntymiskyky jatkaa kutakuinkin voimissaan, kun taas meikäläiset eivät enää lisäänny ja hormonit temppuilee ja haluttomuus kasvaa kun arjen vetäminen vie voimat.

    Surullista se kuitenkin on. Järkyttävän turvatonta lapsille.

    Itse kuulun jättäjiin, joskin syy ei ollut vaihto nuorempaan... eikä toinen mies ollenkaan. Minusta olisi tullut elävä leski ja katsoin viisaimmaksi molempien parasta ajatellen välttää katkeroitumisen ja erota. Tosin erosimme sitten yhdessä tuumin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ovat aina suurimpia kärsijöitä, erossa ja jos vanhemmilla on huono parisuhde. Joskus ero on lastenkin kannalta se paras ratkaisu. Mutta usein asiat olisivat varmaan selvitettävissä muutenkin kuin pistämällä vaimo vaihtoon.

      Poista
  2. En oikein jaksa ymmärtää tuota, että miehet vaihtaa nuoreen naiseen viiskymppisenä. Miten ne jaksaa uudet pienet lapset jne, juuri kun on saatu elämä mallilleen.

    Jotenkin kyllä tuntee olevansa erikoinen, kun on ollut saman miehen kanssa reilut 20 vuotta. Mutta vielähän ne jotkut julkkiksetkin eroaa kolmen-neljänkymmenen avioliitovuoden jälkeen. Pahasti täytyy olla jotain yhteiselossa vialla, että vielä jaksaa siinä vaiheessa rakentaa uutta elämää. Sehän on iso homma. Huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdin itsekin olla 19 vuotta naimisissa, kun meikä pistettiin pihalle. Kiitollinen olen tosin siitä nykyisin eksälleni, sllä löysinhän sitten oikean rakkauden. Lapset olivat eron aikaan vielä tosi pieniä, mutta toivottavasti ei traumoja jäänyt, ja nythän he ovat viime vuodet saaneet elää tasaista ja turvallista elämää. Uusia lapsukaisia emme uuden kumppanin kanssa alkaneet hommaamaan, hänkin kun oli kasvattanut yksinhuoltajana juuri omansa aikuisiksi ja minun mukanani tuli jo taas uusi satsi kasvatettavia :D
      Ei kai jättäjäpuoliso siinä uuden onnen ja vapauden huumassa ajattele, mitä vastuita uusi emäntä ja suhde tuo tulevaisuudessa, elää varmaan siinä hetkessä sen hetken huumaa ;)

      Poista
  3. Anonyymi15.12.12

    Saman olen huomannut omassa tuttavapiirissäni, eikä ole ollut ukon lähtö kaukana tässäkään liitossa.Arjen ja tylsyyden sieto on nykyisin vähäistä. Jatkuvasti pitää löytää jotain uutta ja aina eletään odotuksessa. Pitää olla odotettavissa jotain jännää ja eksoottista. Odotetaan uutta ulkomaan matkaa, isompaa telkkaria, hienompaa autoa, kauniinpaa vaimoa. Luullaan että elämä on kilpajuoksua ja voittajalla pitää olla eniten, myös kokemuksia. Parisuhteen pitää olla kiinnostava, uusia asioita mukanaan tuova, mutta kuka tuo enää uutta pitkään parisuhteeseen.
    O. Sydänmaanlakka sanoi, että parasta mitä voit nuorellesi opettaa on arjen sietokyky. Suurin osa elämästähän on arkea ja juhlan pitäisi olla lyhyt poikkeama arjesta, ei uuden elämän hankinta tai kokemusten kerääminen.
    Ikäluokkani miehet ovat kummallisessa tilanteessa. Usein heidät on roudattu kaupunkiin, jossa ei ole muuta tekemistä kuin telkkarin tujottelu tai ryyppääminen. Ns. miesten työt on koneistettu ja tehty loppuun. Mallia nuoren hakuun toitotetaan joka lehdessä. Ennen tehtiin lipposet ja nyt meillä on pappa-ikäinen pressa, jolla on lastensa ikäinen vaimo.Monet miehet myös masentuvat ja putoavat kelkasta, kun ei enää jaksa naismarkkinoilla, työmarkkinoilla, harrastuksissa ja kaikessa missä pitää mennä lujaa ja lentää korkealla. Mitä jos vaan haluaa kalastaa, hoitaa puutarhaa, lueskella tms., kelpaako se meille naisille? Ensiksi haluamme viriilin, jännittävän miehen ja sitten mies hakeekin uuden uhkean prinsessan jakamaan elämäänsä.
    Luulen että usein miehet haluavat muutosta ympäristöönsä ja elämäänsä, mutta eivät osaa hakea sitä itsestään vaan selvittävät päänsä sisältöä uutta hakemalla. Ja ainahan omaan huonoon oloon helpoin syy löytyy lähimpää.
    Kummallisen sekavaa tämä kirjoittelu, mutta on hankala tämä aihekkin. Kumma juttu, tätä ei ole vieläkään oppinut,vaikka harjoiteltu on kohta 36vuotta ja avioliitossakin jo 33.5v.
    t. elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kirjoitat.
      Tuttavapiirini yllätyseroissa yhteistä on ollut se, että mies on kokenut saavansa uudelta naiselta sitä huomiota ja arvostusta ja ihailua, mitä kotona mielestään ei ole saanut. Suuta ei ole saanut auki, että jokin mättäisi. Puhuminen on kai ylivoimaista, helpompi aloittaa vaikka uusi elämä. Arki vain valitettavasti tulee vastaan siinä uudessakin suhteessa. Sitten tuleekin entinen eukko ja hyvät ajat mieleen...

      Poista
  4. Kyl se eroomiin on ihan liian helppoo nykyää. Parastahan se on se tavalliin arki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Tavallista arkea vain ei usein osaa arvostaa ennen kuin tapahtuu jotain kamalaa, joka rikkoo sen. Kokemusta on.

      Poista
  5. Anonyymi20.12.12

    Arki on parasta aikaa ja se on parastaikaa.
    Nauru kannattaa aina - se tuo parannustaikaa.
    http://suolasuinen.blogspot.fi/2012/11/kuluutuskin.html

    VastaaPoista