Nauratusta ja itketystä

Pienet lapsethan ovat aina uteliaimpia ja kiinnostuneimpia kuusen alla pötköttävistä paketeista. Niin meilläkin. Aatonaattoiltana asettelimme lahjapaketit kuusen alle odottamaan jouluaattoa, mutta mitäpä näinkään eilisaamuna, kun silmät ristissä kömmin hereille: se paketti, jonka kortissa seisoi ”SULO”, oli kuljetettu keskelle olkkarin lattiaa! Jahas, Sulo-poikakissa oli siis yön pimeydessä käynyt tutkimaan, mitä hänen paketissaan mahtaisi olla. Sulollehan olikin jopa pari lahjaa, joten päätimme helpottaa kissan odotusta ja annoimme hänelle erikoisluvan avata yhden paketin jo aattoaamuna:

Mitä kivaa minulle, kiltille kissalle, täältä löytyykään?

Päivällä kävimme viemässä kynttilän muualle haudattujen muistokivelle , koska kaikki poisnukkuneet sukulaisemme lepäävät muiden paikkakuntien mullassa. Kynttilää sytyttäessäni ajattelin erityisesti isääni ja siskoani. Haudoilla käynnin osutimme sopivasti niin, että ehdimme kirkkoon jouluaaton vesperiin. Eikä minua heitetty pihalle, vaikken seurakuntaan kuulukaan, hih. Päinvastoin, kirkkoherra toivotti kädestä pitäen hyvää joulua. Hän piti niin hyvän puheen, että itku tuli sekä sen aikana että silloin, kun kävin kiittämässä häntä koskettavasta puheesta samalla, kun rippikoululaisemme haki nimmarin.  Joo, voi ei: taas sai ainakin pienempi tytär hävetä (”onko pakko AINA itkee!”) Kirkkoherran puhe ei ollut tusinatavaraa tai edes mitenkään iloinen. Hän puhui siitä, miten laps’ hankeen hukkuu, unohtuu (konkreettisestikin tänä jouluna) ja miten monet aikuiset pakenevat elämää ja tunteitansa joulunakin alkoholiin. Valitettavasti vain luulen, että eivät ne pulloon pakenijat varmaankaan siellä kirkossa olleet kuuntelemassa.

Rattoisa oli jouluaatto. Illalla viimeiseksi katsoimme vielä lahja-DVD:ni Kovasikajuttu. Toivoin kovasti saavani tuon elokuvan, koska en päässyt elokuviin sitä katsomaan. Se kertoo suomalaisesta kehitysvammaisten miesten punk-bändistä, Pertti Kurikan nimipäivistä. Kävin syksyllä heidän keikallaan ja tykkään erityisesti  biisien sanoituksista. Kova bändi, hyvän mielen elokuva. En muuten tiennytkään, että Pertti Kurikka oli Tarja Halosen kutsumana itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Hyvä Tarja!

Nyt kun muut vielä nukkua korsnaavat, nautiskelen aamukahviani ihanaisesta lahjamukistani joulunmakuisen juustokakun saattelemana, nam. Jotta ei kuulostaisi liian idylliseltä, voin kertoa, että tiskipöytä notkuu likaisia astioita ja tiskikone puhtaita, mutta nuo saavat nyt odottaa. En raski kolistelulla herättää nukkuvia piiperoisia ja iskäkarhua :D

Terveelliset aamukahvit. Olen muuten Marilyn-fani.