5.3.2013

Viha

Ei tunnu hauskalta löytää omasta sisimmästään niin inhottavaa, hyökyvää ja suorastan vapisuttavaa vihaa, jollaista tänä aamuna olen kokenut. Johtuu siitä murhaajien oikeudenkäynnistä, joka alkaa tänään. Vime toukokuusta asti ei ole ollut varmasti yhtään päivää, ettei pieni murhattu tyttö olisi ainakin hetkeksi tullut mieleeni. Tiedän vajoavani itsekin yhtä alas kuin murhamies, kun koen ja ajattelen tällaista, mutta toivoisin niin, että nuo murhaajat laitettaisiin kärsimään samat tuskat ja vaivat kuin tappamansa lapsi joutui kärsimään. Kerrottuna miljoonalla. Sähkötuoliin ja hidas kärventäminen kuoliaaksi. Kidutusta sekä hidas ja mahdollisimman tuskallinen kuolema kaikkien hylkäämänä.

Tulisiko tuosta sitten itselleni parempi mieli? Eipä ehkä tulisi. Pienen lapsen elämää ei saa takaisin, vaikka mitä tekisi. Mikään rangaistus ei korvaa tuon pikkutytön kärsimyksiä ja kuolemaa. Silti. Vihaan. Ja oikeasti toivon noille "ihmisille" vain pelkkää pahaa aina kuolemaansa saakka. Ja jos jotain muutakin vielä sitten on, niin myös kuoleman jälkeen. Nih.

Niin, ja toivottavasti tosiaan kuoleman jälkeen jotain vielä on, sillä  toivon niin kovasti, että tuo kauheat kärsimykset eläessään kokenut lapsi olisi nyt turvassa, iloinen, saisi hoitoa ja rakkautta ja leikkiä ja riemuita toisten enkelilasten kanssa. Noita lapsia on siellä taivaassa paljon. Kohtalotovereita.

Onkohan tämä kirjoitukseni laiton? Vihapuhetta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti