Oli taas kerran sellainen minulle kiusallinen kohtaaminen
kaupan pihassa. Eli törmäsin tuttavaan, jota en ollut tavannut pitkään aikaan.
Ei siinä ehtinyt enää mihinkään piiloutua eikä olisi ollut parkkipaikalla hyviä
piilojakaan. Niin, sinne piiloon tekee siis mieli mennä aina tuttuja kohdatessa,
koska he aina kysyvät, että mitä kuuluu. Ja sitten pitää kertoa, että
työttömänä ollaan. Ja voi
häpeä-häpeä-nolous-haluaa-vajota-maan-uumeniin! No, tälläkin kertaa se kysymys
tietysti tuli, ja minä punaisena kiemurrellen vastasin. Mutta tuttavapa ei
ollutkaan millänsäkään, hän tokaisi reippaasti: ”Niin, pitäähän sitä jonkun
työttömänäkin olla!” Siinä kyllä Saretskalla ensin silmät pyöristyivät ja
sitten hän purskahti helakkaan ja vapautuneeseen nauruun! Siitä keskustelumme
sitten vapautuikin ja aloimme puida itse kunkin työttömyyttä: oli hänkin sitä
laatua saanut kokea ja oli nyt kouluttautumassa lähihoitajaksi.
Tämä työttömyys on aiheuttanut minulle sen, että suhtaudun lähes
(ai lähes!) vainoharhaisesti muihin ihmisiin. Minulla on sellainen käsitys,
että ainoa asia, joka minua luonnehtii, on työttömyys. Kaikki tutut ja
sukulaiset minut mainitessaan puhuvat vain työttömyydestäni. Lasteni kaveritkin
varmaan ajattelevat vain, että se on se työtön äiti. Mietin ihan vakavissani,
että oma äitini ei sen takia pitänyt 80-vuotisjuhlia, koska olisi saanut hävetä
työtöntä tytärtään: loputkin sukulaiset olisivat päässeet selville
huonoudestani.
Tuollaiset kohtaamiset ihanien ihmisten kanssa, kuten tuo
kaupan pihalla, palauttavat sopivasti jalat hetkeksi maan pinnalle. Tulee ihan
ihmismäinen olo. Ihan niin kuin se työttömyys ei olisikaan maailman isoin ja
merkittävin asia ja kaiken alleen peittävä mörkö.
No oho! Tässä välissä muuten sain puhelinsoiton
syyttäjänvirastosta, että pääsen sinne töihin! Ei se ole täysin oman alan paikka ja
puolen vuoden palkkatukihomma, mutta JEE!!!! Töitä!!! Tilipäivä!!!! J
J J J J J
Onneksi olkooon!!!
VastaaPoistaKiitti! :) Pääasia, että tässä nyt pääsee työnsyrjään kiinni, vaikka pätkä ei pitkä olekaan.
PoistaOnnea kovasti! !!
VastaaPoistaKitoksjakkitoksjak! :) Moni ei pitäisi tuollaista pätkä-palkkatukihommaa kummoisenakaan saavutuksena, mutta minä olen tosi iloinen, helpottunut ja nyt jopa toiveikas tulevaisuuden suhteen. Ja muitakin töitä on helpompi hakea, kun on jo työssä, niin se vaan on.
PoistaLoistavaa!!! Hurjasti onnea! Tuleeko sulle pitkät työmatkat? Niin ja kiva, että tykkäsit piposta!
VastaaPoistaKiitos! Olen tosi iloinen niin työstä kuin pipostakin: se tosiaan on hyvän onnen pipo! Työmatkaa tulee Jyväskylään 50 minsaa bussilla, alle 40 kilometriä.
PoistaHauskaa, hieno homma!!
VastaaPoistaJep! :) Nyt voisi ehkä alkaa suunnitella Sulollekin sitä koirakaveria. Olisi niin sopiva aika hankkia se kesällä, kun MUILLA perheenjäsenillä on kesälomaa :D
PoistaJaa jaa... ei ne kanssa ihmiset niin paljon ajattele työttömyyttäsi, mutta omassa päässä se tuntuu siltä. Ja se työntää sitten sitä ajatusta esiin.
VastaaPoistaEhkä pitäisi opetella jotenkin luovimaan kuulumisissa... olisi eri kategorioita: sujuva aiheen vaihto.... puhumalla mitä muulle perheelle kuuluu...
Se on niin työsidonnaista tämä elämä. Minä joudun nyt sanomaan olevani sairaana. Tai sairaslomalla... joudun. Vai pitääkö?
Hieno homma, että olet sairauslomalla! Ei sitä pakko ole kaikille kertoa, jos ei tahdo :) Toivon sinulle voimaannuttavaa vapaata aikaa ♥
PoistaYleensä muuten noita kuulumisia kyseltäessä käännänkin jutun muuhun perheeseen heti, jos mahdollista! :D
Siis ihan oikeasti... nyt ihmettelin tuota uuden postauksen mainintaa siitä työpaikan saamisesta.. että onkohan multa jäänyt jotain lukematta... keskittymiskyky on surkea ja olen siis tajunnut luetun vain alusta...
PoistaJälkikäteen onneksi olkoon ja unohda ne vihjailut että voit aikaasi viettää kuntosalilla jne...
Kyllä tää yhteiskunta on liian työkeskeinen, mäkin joskus kovastikin häpesin, kun olin työttömänä, kun tuntui et ihmiset ensimmäiseks kysyi "olet sä missä töissä"...mua ärsytti se suunnattomasti.
VastaaPoistaMutta onnea kun sait töitä! Minäkin sain kun rupesin tekemään sijaisuuksia päiväkodeilla,elikkä saan osaksi palkkaa ja osaksi työttömyyskorvausta.
Todellakin on työkeskeinen yhteiskunta, kyllä se on oikein korostunut tässä työttömyyden aikana.
PoistaOnneksi olkoon sinullekin työnsaannista! Olemme nyt sentään alkuun taas päässeet, kivaa! :)
Onnittelut minultakin. Saat palkkaa ja ansiosidonnaistakin kertyy, hienoa!
VastaaPoistaLämmin kiitos ♥ Ei siitä palkkatuetusta työstä hirveästi ansiosidonnaista kerry, kun varmaan minusta saa sen korkeimman korotetun tuen. Ja palkkakin on pieni. Mutta onhan tämä alku kuitenkin, olen siitä tosi iloinen. Kyllä sinullakin pian tärppää, ja paremmin kuin minulla, varmasti!
PoistaMinä ainakin ajattelen niin, että kuka tahansa voi nykyään olla työtön tai saada potkut. Se ei katso ammattia, asemaa tai muutakaan sellaista asiaa kuin joskus "täystyöllisyyden" aikoina. Milloin sitten lienee syntynyt sana työtön, joka kuvaa ihmisen olevan vailla jotain, niinkuin työssä käyminen olisi normi, mihin ihmistä verrataan. Tuntuisi ihan hullulta arvostella ihmistä työntilanteen mukaan. "Samassa jonossa" ovat Nokian insinöörit kuin Metsonkin duunarit + ne kaikki pienemmistä yrityksistä lähtemään joutuneet.
VastaaPoistaJos joku katsoo nenän varttaan pitkin, on joko täysin tietämätön tämän päivän työelämästä tai sitten muuten vaan sivistymätön ihminen. Joku taasen ahdistuu työttömän tavatessaan, koska tajuaa itsekin voivansa joskus olla samassa tilanteessa. Pää pystyyn!