11.12.2013

Stipendeistä ei hajuakaan

Ei ollutkaan niin helppo juttu se Lions Clubin stipendinsaanti, miltä ensin saattoi vaikuttaa. Ensinnäkään, eihän se stipendi mitenkään tyhjästä ilmaantunut, vaan sen saamista piti alkusyksystä anoa. Anomuksessa kerroin, mitä kuluja lasten soitto-opinnoista on, mm. lukukausimaksut  420 euroa vuodessa/lapsi, soitinhankintaa, bensakuluja… Lukukausimaksuihin hainkin lykkäystä opistolta, jotta saisin ne sitten maksettua, kun stipendit kolahtavat tilille. Yllätys oli melkoinen, kun komeassa stipendikunniakirjassa luki, että rahat maksetaan tositteita ja selvityksiä vastaan. No, maksoin laskut viimeisistä ruokarahoistamme, siis veronpalautukset + ruokarahat, ja kiikutin laskut rahastonhoitajan postilaatikkoon.  Selvitykset olinkin tehnyt jo silloin anomuksessani, joten kopioin sen alkuperäisen anomuksenkin vielä liitteeksi.  Ja sähköpostia vielä perään sille rahastonhoitajalle. Kyseiseltä herralta tuli yksilauseinen vastaus, että stipendit maksetaan laskuja vastaan. Minullahan oli niitä laskuja siis ne syyslukukauden maksut, yht. 420 euron edestä, ja stipendit olivat sen 300 €/lapsi. Ajattelin, että kai tuo rahastonhoitaja ymmärtää, että lukukausimaksuja maksellaan kaksi kertaa vuodessa ja on maksettu jo monta, monta vuotta, joten onhan niistä kertynyt jo tuhansia euroja. Jotta kai sen 600 voisi noita selvityksiä vastaan jo maksaa. Ei ole rahoja kuulunut.  Tili on miinuksella ja luottorajakin käytetty.

En ole valitettavasti säilyttänyt vanhoja laskuja, että olisin voinut kantaa rahastonhoitajalle koko paksun pinon musiikkiopiston laskuja tuhansien eurojen edestä. Tulostimme sitten parin sadan euron bensakuitit, jotka vein tänä aamuna taas sen herran postilaatikkoon. Mitähän siellä vielä vaaditaan? Pitää varmaan mennä polvillaan rukoilemaan, että saisimme ne JO MYÖNNETYT stipendit nostettua. Vähän oudolta alkaa tuntua. Pidetäänkö ihmisiä jotenkin lähtökohtaisesti huijareina? Vai oliko koko stipendihomma jokin mediatemppu, lehdessä oli nimittäin iso kuva ja juttu aiheesta, miten anteliaita ja auttavaisia nämä Uuraisten leijonat ovat? Sitten annetaankin vain jokin kunniakirja ja rahoista ei tietoakaan. Olo on nöyryytetty.

Mutta meillä on muuten jo näin paljon lunta! 



Tarmo rakastaa lumessa möyrimistä.
Hähää, vein äiskän hanskan!
Sulo harrastaa mieluummin sisähommia,
kuten auttaa Siiriä neulomisessa näin...
... ja näin.

5 kommenttia:

  1. No ompa vaikeaa...voi harmi! Teillä onkin paljon lunta, meillä satoi eilen vähän lisää, nyt on lauhtunut niin, että lumet on taas sulamassa....Pystykorvat taitavatkin tykätä lumessa pyörimisestä, meiän Bussehan on puoliksi pystykorva, niin on tykännyt lumesta nuoresta asti (tuli meille 10 kk iässä).Toivottavasti stipendi-asia selviää pian!!

    VastaaPoista
  2. Ihana neuloma-apuri! :)
    Ei muutaku samaisen (tai kilpailevan?) lehden toimittajalle vinkkiä, minkälaista touhua se stipendihomma on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivätkä ees syötävää tarjonneet!!!

      Poista
  3. Anonyymi11.12.13

    Kyllä ovat törkeitä, julkisuuteen annetaan niiin hyvä kuva anteliaista leijonista. Harmittaa todella teidän puolesta. Mutta kuitiksihan kelpaa nykyään nettipankin maksettu lasku. Jos olet netin kautta tililtä maksanut ne, niin siellä säilyvät tiedot useamman vuoden. Jouduin itse haeskelemaan yhtä vanhaa tilitapahtumaa, kun takuukuitti oli hukassa. Tulostin sitten sen tapahtuman tiedot.

    Sulo on hauska ja tarmo rakastaa lunta näköjään ja sun hanskoja;)))

    VastaaPoista
  4. Anonyymi11.12.13

    Niin ja täällä on juuri vesisadetta, menee loskaksi tuo vähäkin lumi, joten olen kateellinen teidän lumesta;)

    VastaaPoista