5.9.2012

Somen maailmassa

Minäkin liityin tyttären yllytyksestä parisen vuotta sitten  Facebookiin. Oli tosi hauskaa löytää vuosien takaisia koulukavereita ja muita vanhoja tuttuja sitä kautta. Ja ihan kiva muutenkin oli seurata tuttujen kuulumisia sieltä, kun muuten, siis livenä ja kasvokkain, niin vähän ketään tapailen ja kotona enimmäkseen kökötän. Kuvia oli ja on myös mukava katsella. Nuorisokin kun otti naamakirjassa kaverikseen, niin tässä on hieman pysynyt kärryillä teinienkin touhuista ja aatoksista. Itse olin alussa tosi ahkera tilapäivittäjä, ehkä silloin elämässä sattui ja tapahtui enemmän kuin nykyisin ja itsesensuurikin oli löyhempi. Nykyistä päivitystahtiani  on hillinnyt myös se, että olen huomannut olevan voimassa kirjoittamattomat säännöt siitä, millaisia päivityksiä tulisi laittaa, ja mitäpä minä enää toistaisin niitä samoja löpinöitä, joita muilta olen jo lukenut kymmeneen kertaan ja joiden perimmäinen tarkoitus on itsensä korostaminen ja kehuminen. Tämä koskee nimenomaan oman ikäistäni Facebook-kansaa, nuoremmalla polvella ei ilmeisesti ole niin kova pätemisen tarve kuin meillä J Tietenkin tässä vaiheessa voi todeta, että happamiahan ne pihlajanmarjat olivat ketunkin mielestä, minulla kun ei paljonkaan ole kehumisen aiheita. Mutta siis huomioni mukaan Facebookissa on meidän keski-ikäisten korrektia ja suositeltavaa kertoilla seuraavista asioista:

Urheilusuoritukset. Sopivaista on mainostaa, että on käynyt juoksemassa maratonin tai muutaman kymmenen kilometrin lenkin. Tai yleensä juoksemassa. Tai jumppaamassa jotain jännän nimistä trendijumppaa. Tai jotain vastaavaa. Tulihan sitä itsekin mainittua siitä tenniksenpeluun aloittamisesta, mutta jatkopäivityksiä aiheesta ei jostain syystä ole seurannut (vaikka kyllä me käytiin läiskimässä aika monta kertaa).

Näin syksyllä ja loppukesällä täytyy ehdottomasti kertoa marjastus- ja sienestysretkistä. Tärkeintä on se, että on käynyt metsässä nauttimassa ihanasta luonnosta yhdessä perheen kanssa, mutta plussaa saa siitä, jos on saanut paljon saalista ja laittaa vielä kuvankin. Voi myös mainita, mitä herkkua metsän antimista on kokannut.

Hankinnat. Autot ja moottoripyörät täytyy ehdottomasti mainostaa, menee siinä lumilingot ja klapikoneetkin kaupan päälle. Ja tietysti tietotekniikka- ja mobiililaitteet, etenkin lapsille ostetut.

Ihana ja täydellinen elämä noin yleensä. Miten sitä onkaan onnellinen, kun hyvin menee ja lapset ovat esimerkillisiä, ahkeria ja välkkyjä,  perhe-elo auvoisaa ja yhdessä puuhastellaan mukavia asioita. Siinä voi sitten sivuta myös lasten ja omiakin trendikkäitä (ja kalliita) harrastuksia.

Miten tämä nyt näyttääkin siltä, että tämän kirjoittaja olisi jotenkin kateellinen ja katkera akka? Ehkäpä sitten niin. Mutta montakohan tykkäystä saan, jos seuraavaksi päivitän Facebookiin, että ”ei mäne hyvin: masentaa, vituttaa ja rahat on loppu”? Melkein tekisi mieli koklata, hih. Tai ehkä kuitenkin jatkan matalalla profiililla.

13 kommenttia:

  1. Kyllä kuule tuon kehuskelun nuoretkin osaa. Vilkaisepa vaan muutamaan "lifestyleblogiin". Hyvä, että en ole enää naamakirjassa. Ei minullakaan paljon muuta päiviteltävää olisi kuin nuo kolme mainitsemaasi valituksen aihetta. Sorruin muuten aloittamaan taas uuden blogin http://akkanupajaa.blogspot.com/ Valituksen aiheisiin voitaneen siis lisätä päättämättömyys ja itsehillinnän puute ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hyvä että olet aloittanut blogin jälleen! Sitä toivoinkin, kiitos!

      Me olemme tässä tyttären kanssa pohtineet, että jos aloittaisimme "anti-lifestyleblogin". Ollaan saatu hyvät naurut, kun hahmottelimme vähän aiheita :D

      Poista
  2. Anonyymi5.9.12

    Samat on aiheet tunnelmissa: masentaa, vituttaa ja rahat on aina loppu;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kroonista laatua nuo täällä, etenkin tuo rahapuoli. Mutta sitkutellaan! <3

      Poista
  3. Anonyymi5.9.12

    Mä en voi sietää lifestyle-blogeja, eikä vähäisimpänä syynä ole se, että niissä olevat lukuisat kuvat kaatavat selaimeni. Kokeilin muutaman kerran laittaa Arsebookiin "helvetti kun vituttaa olla työtön" -tyylisiä päivityksiä, mutta pohjimmiltaanhan nekin ovat vain säälin keräämistä. Olen myös miettinyt, että pitäisi jonain kauniina aamuna kirjoittaa vaikka että "Aamukahvi pistää mahan ruikulle, mutta paperi on loppu vessasta. Mitä teen?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuleehan niistä "helvetti kun vituttaa olla työtön" -päivityksistä ainakin sitten muille tyytyväinen ja ylemmyydentuntoinen olo omasta tilanteesta, heh. Jos joku ehkä säälisikin, niin sehän olisi jopa inhimillistä.

      Laita sinä toi aamukahvijuttu, niin minä pistän sitten sen "rahat on loppu". :D

      Poista
  4. Olen huolissani kun kaikki viranomaisia myöten menee naamakirjaan. Minä en kykene sinne menemään, joten olen kohta täysin pihalla... kuin pihtiputaan mummo. Herää kysymys pakotetaanko sinne menemään että voit olla olemassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä siinä mistään pihalle jää, jos ei naamakirjassa ole. En ole ikinä tarvinnut minkään viranomaisen facebook-sivuja. On tuo alkanut minuakin jo tympäisemään sen verran, että ehkä lopetan koko touhun jossain vaiheessa. Tosiaan vaikuttaa olevan pelkkä itsensähehkuttamisväylä tosi monelle.

      Poista
  5. Saila8.9.12

    :D Tuo on niin totta, ja nuo tyypilliset päivitykset pätee kyllä nuorempiinkin. Paitsi marjastuspäivityksiä on ehkä vähän vähemmän :) Pitkät työpäivät on myös tosi suosittu aihe! Toisaalta statusten aiheet jää aika vähiin, jos yrittää mennä sellaisella neutraalilla linjalla ja yrittää ettei kukaan vaan ärsyynny. Itse haluaisin tästä ajattelusta vähän edes pois, mutta ei oo helppoo ei. Tulee välillä mietittyä, että olenko itse kauhea sitruuna, vai onko tuota hehkuttamista oikeesti liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä usko, että olet sitruuna, vaan aika aikaansa kutakin: ei jaksa enää vuodesta toiseen jatkuvasti lukea sitä hehkuti-hehkutia. Toisaalta niistä saa kyllä hyvät naurut, kun joillain tuo itsensä kehuminen on mennyt jo ihan omaksi taiteenlajikseen :D

      Poista
  6. Mä hermostuin vuoden alussa ihan täysin näihin epäaidoilta tuntuviin "elämä on ihanaa"-päivityksiin ja laitoin facebook tilini harmaaksi. Ei se paljoa mun elämänlaatuani heilauttanut ainakaan huonompaan suuntaan. Oli oikeestaan ihan kivaa kun ei tiennyt kuinka ihana kultahanipupunen jollain on, tai kuinka huippumahtavalla lomalla joka toinen on taas käynyt.

    Palasin noin 8kk pituiselta tauolta ja oon jotenkin oppinut suodattamaan nää ällösiirappiset päivitykset pois. Itse jatkan päivitysten laittamista omalla synkällä tyylilläni sääliä kaipaamatta. Varmasti sekin jotakuta ärsyttää mut väitän että enemmän ihmisiä ärsyttää oman erinomaisuutensa ja täydellisen parisuhteen päivittäinen päivittely.

    Mä kaipaisin ihmisiltä enemmän aitoja fiiliksiä (hyviä ja huonoja) ja vilpitöntä iloa/surua niiden tyhjänpäiväisten "olen niin onnellinen" juttujen sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä!

      Poista
    2. Anonyymi4.12.12

      Minä olen sitä mieltä, että elämä muuttuu paremmaksi, jos osaa ajatella asioista myönteisesti, eikä aina valita. Olen facebookissakin, mutta kohta en enää näiden lukemieni juttujen takia viitsi tehdä siellä mitään muuta kuin pelata rentoutumisen vuoksi joitakin pelejä!

      Ehkä se on tämä aika, joka katkeroittaa ja eriarvoistaa ihmisiä.

      Poista