6.12.2012

Linnan juhlat


Linnan juhlien kakkuja, nam! Nuoret itse leipoivat nämä.

Jos joillekin ihmisille on tullut sellainen kuva, että haluan itseni korottaa ja itseäni korostaa tällä blogilla, on hän luultavasti ja varmastikin oikeassa. Elämäni on todellisuudessa niin pientä ja ilonaiheenikin niin mitättömiä, että ne pitää täällä heti julkaista, jos jokin sellainen eteen putkahtaa. Mutta mitään kadehdittavaa minulla ei tosiaan mielestäni ole – jotenkin luulen, ettei moni vaihtaisi elämäänsä kanssani:

Kun olin yhdeksän, isäni kuoli vaikeaan nivelreumaan. Äiti jäi köyhälle pientilalle neljän penskan kanssa ja ilmoitti minulle suorasanaisesti, ettei minua olisi olemassakaan, ellei isäni olisi kieltänyt häntä tekemästä aborttia. Hyvät eväät itsetunnolle. No, nykyisin hän sanoo tuttavilleen ja sukulaisillemme, jos joku kysyy, mitä Saretskalle kuuluu, että hän ei todellakaan tiedä, en kuulemma ole pitänyt häneen mitään yhteyttä kuukausiin. Tuo siksi, että hän häpeää minua työttömyyteni takia. Tuntuu tosi  ”mukavalle”, että hän itse minulle vielä kertoo tuosta.
Siskoni oli läpi lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni paras ystäväni ja ainoa henkilö, joka aidosti huolehti ja välitti minusta. Taisi huolehtia ja välittää liikaakin, koska teki itsemurhan. Minä olen nyt saman ikäinen, tai oikeastaan vuoden vanhempi, kuin hän kuollessaan. Joka päivä muistan hänet ja viime yönäkin taas näin unissani. Sekä edelleen syytän ja tulen loppuikäni syyttämään itseäni hänen kuolemastaan: olin aina se, joka naukui tukea ja huomiota, lienenkö koskaan kysynyt hänen vointiaan ja jaksamistaan L

Nykyinen elämäni on tätä taistelua: päivällä leivästä ja yöllä lihasta (hihii!). Siis vakavasti puhuen miettimistä siitä, riittääkö luotollisen pankkitilin luottoraja ruokakaupassa käymiseen vai pitääkö yrittää säveltää jotain. Ja että riittääkö työmarkkinatuki laskujen maksuun (eihän se tosiaankaan riitä). Ja tällä hetkellä pahin on se, että miten ihmeessä hankin lapsille joululahjat???  Sydänalassa painaa ja kaivaa jatkuvasti huoli toimeentulosta. Sen lisäksi suuri HÄPEÄ työttömyydestä. Köyhyyttä en niinkään osaa hävetä, en kauheasti arvosta maallista mammonaa muutenkaan. Silloin, kun olin vielä hyvissä hankkeissa, tuhlasin kaikista mieluiten rahani ostamalla rakkaille ihmisille kaikenlaista, mistä tiesin heidän pitävän.
Sitten minulla on vielä tämä oikein kadehdittava mielenterveysongelma. Masennus, häiriöherkkyys ja sosiaaliset pelot. Varmaan tosi moni haluaisi nämä minulta vaihdossa terveeseen mieleen. Pienestä työmarkkinatuestani leijonanosan lohkaisevat terapiakulut.



Joten kun eilisiltana täällä Uuraisilla oli Linnan juhlat: nuorisovaltuuston järjestämä tapahtuma, jonka pääorganisaattorina oli minun tyttäreni, niin totta kai julkaisen sen täällä kuvien kera! Iloitsin ja nautin joka hetkestä, kun olin siellä järkkärinä. Juhlat olivat täysi kymppi onnistumisessa: kakkua oli riittävästi ja se oli herkullista, esiintyjät mukaansatempaavia ja oikeasti tosi hyviä ja monipuolisesti valittu, artisteista ja meistä talkoolaisista pidettiin hyvä huoli: syötettiin ja juotettiin. Koko syksyn kestänyt suururakka huipentui onnistuneeseen iltaan, josta nauttivat täysillä etenkin nuoret mutta kyllä me vanhuksetkin.
Tervetuloa linnan juhliin!

 
Tytskä organisaattori, äiskä talkoolainen järkkäri
 
Upon Disposable, hyvää meininkiä Kirkkonummelta saakka!
 

12 kommenttia:

  1. Pistä kuule ihmiset kadehtimaan. Kyllä minä sinun elämääsi kadehdin. Minä tiedän mitkä murheet sinulla on juurikin, mutta uskon sinun olevan kuitenkin niin perheeseesi kuin asuinpaikkaasi tyytyväinen.

    Se ettemme ole tyytyväisiä itseemme ja löydämme jos jonkinlaista vikaa ja syytä henkiseen jalan jättämiseen oven väliin tahallaan... siitäkin huolimatta.

    Ja mitäs täällä sitten tekisi... vaihdettaisko kakkureseptejäkö?

    Asia on niin että täällä toistemme ylä ja etenkin alamäkiä seuratessa, tietää ettei ole yksin. Yksin niiden toisten mielenpahoittajien kanssa. He ovat yksin ja saavatkin olla.

    Meillä on kuule me...

    Kunhan minä täältä sulan kevääseen mennessä, niin me lyödään vajakkipäämme yhteen niin että kopsahtaa. Eli tulen käymään tms.

    Minä olen sitä mieltä että nyt Saretska alat vasta kirjoittamaan. Jos ei täällä niin anonyymisti. Sanansäilän ritariksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perheestä voimani saan, se on totisinta totta. Nyt parin päivän aikana erityistä voimaa on virrannut teiltä blogiystäviltä, että kiitosta vuan :) En sen paremmin osaa tuota juuri nyt ilmaista. Mutta tosi iso asia on kysymyksessä.
      Mietityttää tuo, että pitäisiköhän tosiaan aloittaa anonyyminä uusi blogi, mutta toisaalta ajattelen, että mitä tuosta, jos olenkin se, joka antaa lärvin näille asioille! En näe mitään harvinaista tai omituista työttömyydessä tai mielenterveysongelmissa: enemmän kai meitä niistä kärsiviä täällä on kuin "normaaleja" ihmisiä.

      Poista
  2. Anonyymi6.12.12

    Yes! Onpa hienot juhlat teillä ollut.

    Ihanaa kun tulit kirjoittamaan, pelästyin jo, että lopetit.

    Ei anneta masennuksemme kanssa noitten kateellisten häiritä. Kirjoitellaan ja tuetaan toisamme ja välillä nauretaan toistemme jutuille vedet silmissä! Välillä sitten itketään.

    Itse ainakin olen saanut näiltä blogiystäviltä tukea ja hyvää mieltä monesti!

    Komppaan Outsaa tuossa edellä, eikun jatketaan!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin lopettaa, mutta teidän ystävien ja puolisoni kannustus sai toisiin aatoksiin. Enkä voisi enää muutenkaan erota teistä kavereista,kävisin ainakin teidän blogeissanne, jos omani poistaisinkin. Olette tärkeitä ♥
      Periaatteessa pelkään ja kauhistun aina kielteistä palautetta, mutta jos kirjoitan sitä, mitä aidosti olen ja ajattelen, niin miten sitä voisi aina kaikkia miellyttää, ei mitenkään.

      Poista
  3. Anonyymi6.12.12

    Hei. Ihanat juhlat ja kaunis tytär. Kyllä saatkin olla ylpeä.
    Mikä ihmeen hulabaloo täälläö on ollut? Piti lukea pari edellistä postaustasi ja olen kyllä ymmälläni. Kuka kumma viitsii anonyymisti moittia toista blogissa, en tajua.
    Jatka vaan samaan tahtiin, juttujasi on mukava lukea ja ainakin minä saan niistä vertaistukea. Olen iloinen kun löysin tänne. Kiitos tähänastisesta.
    t. elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, hulabaloopa hyvinkin ;) Kiitos kovasti,jos jaksat lukea. Onko sinulla blogia, olen lukenut pelkästään kommenttejasi Rantakasvin blogista? Kiinnostaisi lukea enemmänkin ajatuksistasi ja elämästäsi.

      Poista
  4. Voi sinua, mahdottoman surulliselta kuulosti muistelmasi. Toivon kovasti sinulle hyvää mieltä ja iloa. Ainakin sinulla on tosi nätti tytär (ja vieläpä samannäköinen kuin sinä; teillä on sama suu, leuka ja kulmat=)).
    Älä missää nimessä häpeä työttömyyttä, se ei ole sinun vikasi ja samassa tilanteessa on niin moni muukin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli taas angstattua, vaikka eihän niille menneille mitään enää mahda. Pitäisi keskittyä positiivisesti ajattelemaan tulevaisuutta, niin elämä muuttuisi paremmaksi kuulemma.
      En tosiaan yleensä tai jatkuvasti märehdi menneitä. Ja onnellinen olen siitä, miten asiat nyt ovat elämässäni. Nuo menneisyyden tapahtumat kuitenkin ovat osaltaan muokanneet minusta tällaisen kuin olen, siksi kai lätkäisin tuon säälipojojenkerjuupostauksenkin tuohon :D

      Poista
  5. Anonyymi7.12.12

    Hei taas,
    Ei minulla ole enää blogia. Lopetin pari vuotta sitten oman blogini pidon. Tuntui, että en jaksa kirjoitella. Sen jälkeen pidin taukoa koko tietsikan käytössä, mutta nyt seuraan muutamia blogeja ja varsinkin molempien tyttärieni kirjoittelua. Olen kyllä aina välillä pohtinut uuden blogin aloittamista, mutta pelkään taas lyhyttä pinnaani ja vähäistä keskittymiskykyäni.
    Katsellaan ja kuulostellaan:)
    t. elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että jaksat lukea näitä minunkin höpinöitäni. Jaksamista sinulle! Katsellaan ja kuulostellaan tosiaan :)

      Poista
  6. Anonyymi10.12.12

    Hei,
    hienot oli juhlat -kuulema. Itse en päässyt, mutta edustus perheestämme oli siellä juhlissa. Ja pelkkää positiivista palautetta olen kuullut! Lisää tällaisia tapahtumia ja ihan syystäkin olet oikeutettu olemaan ylpeä tyttärestäsi. Meillä nuorison edustaja hihkui riemusta, kun oli päässyt kyseisiin juhliin osallistumaan.
    t. uuraislainen minäkin, vaikka en nimelläni haluakaan kommentoida...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olin tosi ylpeä koko Uuraisten nuorisosta, joka tuolla juhlissa edustautui todellakin edukseen. Siellä ei porukka vain katsoa töllöttänyt, vaan lähtivät mukaan diggailemaan ihan jokaista esiintyjää! Varmaan jäi artisteille hyvä mieli, että tulisivat toistekin mielellään esiintymään tänne meijjän kylälle :)

      Poista