22.5.2012

Iloinen yllätys ja itku kurkussa

Kylläpäs tuntui mukavalta saada blogihaaste Millanilta! Ihmettelin ihan, että oikeinko tosiaan tuo Saretska tuossa minua tarkoittaa, mutta kyllä, totta se on J Tunnen täällä blogimaailmassa(kin) itseni usein niin ulkopuoliseksi, että ihmettelen suuresti, jos joku huomioi. Niin että kiitosta kovasti!  Vastaan heti, kun saan sen verran keskityttyä, että kystyn ja pykenen.

On taas ollut ja on niin äärettömän ahdistunut olo, ettei tosikaan. Tällä kertaa mielessä kummittelee sen 8-vuotiaan tytön kohtalo, jonka hänen isänsä pahoinpiteli kuoliaaksi. En pystynyt katsomaan niitä Ruotsin pikkuprinsessan ristiäisiäkään yhtään vaikka meinasin, kun alkoi itkettää valtoimenaan. Ei voi pieni pääni tajuta tätä maailman pahuutta. Ja minulla kun sattuu olemaan melko hyvä mielikuvitus, niin kaikki kauhukuvat nousevat väkevinä silmieni eteen, vaikken tosiaan niitä kutsu. Ja sitten kun en usko oikein tuonpuoleiseenkaan, niin tuntuu vielä pahemmalta, kun ei voi lohduttautua, että nyt sillä pikkuraukalla ei ole enää hätää eikä kukaan hakkaa ja saa olla onnellisena taivaassa. Voi apua.
Joskus oikeasti tuntuu, että tätä maailman pahuutta on sietämätöntä kestää. Mikä se sellainen jumalakin muka on, joka antaa kiduttaa ja tappaa lapsia ja eläimiä? Ei jummarra.

4 kommenttia:

  1. Siinäpä kysymys :) Siis tuo jumalajuttu. Minä uskon Häneen vakaasti, mutta silti on vaikea kestää tätä maailman pahuutta ja julmuutta. Kristinuskossa se asia on kuitenkin selitetty niin, että koko luonnon osalta homma on vinksahtanut ja palaa aikojen lopussa raiteilleen niin, ettei yhdenkään luodun enää tarvitse kärsiä.

    Ihmisistä siellä Isossa Kirjassa ymmärtääkseni sanotaan, että me emme ole marionetteja, vaan yksilöitä, joilla on kulttuurin ja perimän asettamissa rajoissa vapaa tahto. Julmuus ja vääryys ei siis ole Jumalan tahto ja aikojen lopussa hän on luvannut sen hävittää..

    Mutta ei minun tänne pitänyt saarnaamaan tulla, vaan kiittämään, kun otit haasteen vastaan ja kertomaan, että blgiasi on mukava lukea. Tuon tämänpäiväisen tekstisi jälkeen tekee mieli myös virtuaalisesti halata ja toivottaa sinulle lohduttavia, ilahduttavia ja turvallisia asioita. Silitykset suloiselle Sulo poikakissalle myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos haleista ja Sulolta sileistä :) Olen päinvastoin oikein iloinen, jos minulle "saarnataan", sillä haluaisin mielelläni oivaltaa jotain sellaista, että saisin rapistuneen uskoni takaisin. Se on karissut karujen elämänkokemusten ja maailman pahuuden takia. En tarkoita karuilla kokemuksilla henkilökohtaisia vastoinkäymisiäni. Samoin tykkään lukea sinun kirjoituksiasi :)

      Poista
  2. Minullakin olisi täällä virtuaalinen halaus! Elämä kantaa. Luen mielelläni blogiasi, ei minullakaan ole paljon blogituttuja. Onneksi jotkut vanhat blogistit (kuten esim Millan) ovat ottaneet lämpimästi vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos halista :) Tänään on varmaan parempi päivä. On ihana huomata saavansa täältä samanhenkisiä uusia tuttuja. Samaten sinun blogiasi on mukava lukea, iloista päivää!

      Poista