Reissussa

Tänään oli viimeinen päivämäärä uusia työnhakuni te-toimistossa. Tein siis oikein kaupunkireissun. Ei ihan hevillä tule lähdettyä täältä tuonne isolle kirkolle, kun bussimatka edestakaisin maksaa 16 euroa, joten oikeastaan vähän kyrsi lähteä pelkän työkkärin takia. Kivahan olisi samalla shoppaillakin siellä Jyväskylän kaupoissa, mutta kun rahaa ei ole, niin turha mennä kauppoihin mieltänsä pahoittamaan.

Ensimmäinen yllätys reissullani tuli jo, kun siirryttiin täältä pohjoisemmalta kasvuvyöhykkeeltä kaupungin puolelle: siellä oli jo ihan vihreät lehdet puissa! Meillä vasta aivan hennosti jos ollenkaan vihertää. Ihan kuin olisin tullut etelänmaille. Harmitti, etten ottanut kameraa mukaan, olisin voinut esitellä perheellekin, että muutaman kymmenen kilometrin päässä on jo kesä!

Työkkärissä satuin ohimennen näkemään paria entistä työkaveria, olen nimittäin itsekin entinen työkkärin täti. Tuo kohtaaminen oli toinen ilon aihe, sillä kumpikaan ei alkanut ensimmäisenä kysellä työtilanteesta: ehkäpä se on aika ilmeistä, mikä tilanteeni on, jos seisoskelen jonottamassa työvoimaneuvojan ovella, hah. Ihan hyö juttelivat kuin immeinen immeiselle, hämmästyttävää!

Kolmas iloinen yllätys oli itse työnhaun uusiminen. Tiesin toki, että ei sieltä reissulta palata kotiin työpaikka plakkarissa, mutta että virkailija ihan oikean ja aidon tuntuisesti symppasi tilannettani. Tuntui kuin hän olisi VÄLITTÄNYT, vaikkei välittänytkään minulle työpaikkaa. Katsoi vakavasti syvälle silmiini ja muistutti, että  elämässäni on kuitenkin paljon hyviä asioita. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta se tapa, jolla hän painotti sanomistaan, kouraisi sydämestä. Ja vieläpä hän vakuutti minulle, että minä varmasti vielä työllistyn. Tiedän, tiedän: varmaan hän sanoo samat sanat jokaiselle muullekin asiakkaallensa, mutta minä otin – ainakin hetkeksi – nuo sanat totena mekkooni ja nyt tutkiskelen niitä sydämessäni ja koetan pitää ne mielessäni.

Se siellä te-toimistossa asioimisessa on erityisen virkistävää, että kukaan ei äimistele ja hämmästele työttömyyttäni. Meitä on täällä Keski-Suomessa(kin) nimittäin aika monta. Ihan tunsin itseni tänään oikeaksi ja tavalliseksi ihmiseksi. Kannatti lähteä reissuun J